Olen laiska...

...en ole jaksanut päivitellä blogia
...lukea saksan uusintaan joka oli tänään (tulos Schaiße)
...tehdä historian esseetä (palautus huomenna)
...kahta ruotsin esseetä (palautus huomenna)
...lukea äidinkielen kirjaa ja tehdä siitä esitelmää (auts! Mutta Potterit on kesken)


Saavuttamaton olo. Udohdin kaupungilta kävellessäni mistä olin tulossa ja, että minulla oli kinder patukka taskussa. Uppista. Tuntuu vain kuin kulkisin sumussa, vaikka olen näinä tämän viikon öinä nukkunut suhteellisen hyvin. Ollut enne kahtatoista sängyssä, tosin ensin maanantaina heräsin puoli viisi pirteänä, mutta turhahan silloin oli nousta ylös. Nukahdin ja herätyksen soidessa väsytti niiiiiin vietävästi. Tänään heräsin reippaana puoli kuusi, turha nousta niin ajoissa, takaisin nukkumaan ja aamulla väsytti...

En edes tiedä mistä päivitys kertoo. Kertokaa minulle tahdon tietää!

Mistä kaikki alkoi?

Pitkästä aikaa upposin vanhoihin kirjoituksiini, täällä blogin puolella. Ja vain huomatakseni, että tyyli on muuttunut. Silloin joskus, viimekeväänä, kirjoitin unenomaisemmin ja asioista jotka eivät olleet niin konkreettisia. Saatoin jakaa tänne ajatukseni ja tunteeni, rivienväliin kirjoitettuna. Silloin kirjoitin pääsääntöisesti iPadilla, yöllä. Sitten keksin haluta pitää lifestyle-tässäriepujatoinensieltäjatäältä blogia, kunnes ajauduin kriisiin blogini kanssa ja vaihdoin nimeä. Julkaisemissani teksteissä ei ikinä ole ollut järkeä, tai suurempaa merkitystä muille. Täällä ei ole pysynyt seuraamaan kenenkään tyyliä, tai poliittisia näkemyksiä. Tämä on ollut paikka miulle, ja Miun ajatuksille. Välillä tuntuu kuin olisin eksyksissä, silloin palaan lukemaan vanhoja tekstejäni ja muistan asioita. Tämän takia ihmiset varmaan pitävät päiväkirjojaan?

Haluaisin löytää taas sen innon ja jaksamisen, joka miulla oli lukion ykkösellä. Varsinkin silloin keväällä. Olisi taas ihana kirjoitta, ja kirjoittaa, ja kirjoittaa. Saada selvitettyä pää. Tällä hetkellä koko maailma pyörii taas liian vinhasti ympäri ja ympäri.

Aika on mystinen asia
Onnellisuus

Toinen asia, mikä hyppäsi silmään vanhoja päivityksiä selatessa oli se, että miusta on aivan upeaa kuinka Suomessa on neljä vuoden aikaa. Katsoin niitä kesäisiä kuvia, ja sitten ulos pimeään. Kun oikein ajattelee rupeaa huimaamaan, kuinka paljon rakastaakaan ympäristöänsä. Surin juuri joulun loppumista, mutta eihän siihen ole kuin jotain 351? Päivää. Kesä on siinä välissä, ja kevätkin on tulossa. Sitä enne kuitenkin vielä talvi. Suomen kylmä ja kaunis talvi. Innolla odottaen, rupean nyt lukemaan. Öitä yön hiipparoijat sun muut.

Tarvitseeko edes kertoa?

Näin täällä tänään...Ei huvita lukea kirjaa, kun se on aivan lopussa, ja seuraava osa kaupungissa (itse
siis mökillä tämän viikon, ja lauantai illan yksin. JEIJ!) Eikä huvita lukea ruotsin sanariin, eikä kirjoittaa äikän esseetä valmiiksi. Hmm... Eli piirtelen paintilla hymiöitä. Mitenkäs te, ja teidän iltanne?
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olisi muuten siistiä olla englantilainen herrasmies. Knalli, liituraitapuku, viikset, piippu ja kävelykeppi. Kävellä johonkin kahvilaan ja : A nice cup of tea, please. Voisin mennä teelle ja lukea kirjan loppuun. Tai sitten vain ruotsia, ilman teetä...

Miksei katsetta voi kirjoittaa?

Vuoden ensimmäinen päivä...

...kestää vielä pari tuntia.

Nukuin pitkään, luin, tein youtubeen soittolistan, leikin ulkoasun kanssa, yritin henkisesti valmistautua huomiseen koulupäivään. Ja nyt sitten kirjoitan tässä, huuhaata. Olen niin biisi-fiilis ihmisiä.

Soita jotain iloista, sheikattavaa kesä musaa; tanssin, nauran, hypin ja huidon.
Soita punkkia, rockia, glam rockia, haluan vetää risat farkut jalkaan ja hyppiä savoisessa kellarissa.
Soita jotain klassisempaa, nostan jalat sirosti ristiin ja hymyilen.
Soita proge-jazzia silmäni eivät pysy paikoillaan, kropasta puhumattakaan.
Soita jotain biisiä, joka on surullinen,haikea, tai koskettava sanoiltaan, masennun ja rupean surumieliseksi.

Tällä hetkellä soi P!nk- Try, ei ole kovin hyvä fiilis... Ehkä vaihdan aikaisemmin tekemääni listaan, täynnä kaikkea kummallisat, mitä en ikinä myönnä kuuntelevani, tai ainakaan tykkääväni siitä. Mutta ne ovat niin tanssittavia!
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aina sanotaan, että uusi vuosi on uusi alku. Ei ole, kaikki vanha on vieläkin mukana, ja kuka sanoo milloin oma vuosi vaihtuu? Syntymäpäivästä? (Se olisi henkilö kohtaisempi?) Vai tuleeko kaikkien aloittaa samaan aikaan? (Aikavyöhykkeet?) Viimeinen vajaa vuosi ala-ikäisenä... elokuun.13 lähenee uhkaavasti: kahdeksan kuukautta kolmetoista päivää. Pelottaa, haluan jäädä lapseksi. En halua kasvaa aikuiseksi.
-----------------------------------------------
Kävin syömässä iltapalaa, ja hukkasin ajatukseni. Nyt suihkuun ja huomenna kouluun.

P.S. Kuvittele tähän loppuun, jokin kliseinen illan toivotus tai mietelause!