Yö sade, yö hymy

Se on tyhjyys, se on rauha.

Olen onnellinen, elämäni on raiteillaan ja pystyn hymyilemään. Sade lyö ikkunaan ja vajoan tyynyä vasten. Haluan vain katsoa ikkunaa ja siinä valuvia pisaroita. Kuunnella kolahduksia ikkunalautaan ja tuntea karanneet sateen kihartamat hiussuortuvat kasvoillani. Nauttia pimeästä ja märästä ilmasta. Nähdä kuinka sade iskee katulamppujen kellertävässä valossa, kovaan mustaan asfalttiin, joka vasta oli aivan valkea lumesta.

Maailma itkee puolestani, huuhtoo kaiken puhtaaksi. Suojaa minut, vahvistaa minua ja hellii. Silittää märällä kädellään poskeani, suutelee niskaa ja kutittaa leukaa. Antaa hengittää vapaasti ja laulaa hiljaa. Sade peittää minut ja olen hiljaa kahdestaan maailman kanssa. Tuudittaudun hitaasti tyhjyyteen. Siellä olemme vain me. Minä ja maailama. Ei ketään, tai mitään muuta. Vain me kaksi tanssimassa. Tekemässä piruetteja ja hyppyjä.

Rikomme ruumiillani ja ruumiittomattomuudellasi rajoja. Teemme elämän koreaokrafian, joka hukkuu lammikoihin ja huuhtoutuu viemäriin. Jää puiden oksille roikkumaan ja iskee vieraisiin ikunoihin. Tartumme yhdessä tähän hetkeen ja jatkamme hymyilemistä. Sinä hymyilet minulle, minä hymyilen takaisin. Vain sinulle, maailmalle. En kaipaa muuta. Vain sateen hellän kosketuksen ihollani ja pienen pimeyden ympärilläni.

Jään tähän loppu yöksi. Katson sadetta ja nukahdan maailman peitelleesä minut pimeään ja sateeseen. Taustalla hiljaista ropinaa ja satunnainen raskas isku. Olen yksin kanssasi ja olen turvassa.

Polte

Polte kämmenessä, kun sen painan tee mukin suuaukolle, pidän sitä siinä hetken, tunnen kuuman höyryn  vasten kämmenihoani, se polttaa, se sattuu, se on todellista. Nousen ylös tuolilta, kävelen ikkunaan ja tunnen kyynelten poltteen lasittuneiden silmieni takana. Menitin kykyni tuohon auttavaan asiaan jo 9 vuotta sitten. En osaa enää itkeä miesten takia, vaikka se saattaisi helpottaa, olen liian ylpeä, liian itsepäinen. Ja kun en osaa itkeä helpottaakseni oloa, saan paniikki kohtauksen, lopetan hengittämisen, käperryn ja alan tärisemään. Elämä on vaikeaa, rinnassa polttaa, keuhkoja pakottaa, kädet tärisee ja silmiä särkee.

Hautaan pääni käsiini ja hoen; hengitä...hengitä...hengitä...
En osaa laskea kymmeneen, en osaa ajatella, enkä olla ajattelematta. Välähdyksiä päässä ja pään ulkopuolella. Pieniä muistoja, suuria tunteitä, järjetöntä käyttäytymistä. Kaikki vanhat vittuilut, huudot, raivoamiset, söpöilyt, awww- hetket, haaveet, toiveet, naurut, ääneen lausutut monimutkaisesti selitetyt valheet. Kaikki tuo vain sen takia, että saatoin huijata itseäni ja tuhota jotain ihanaa mitä olisin saattanut omistaa. Kun en itke, nenää alkaa polttamaan, sormet eksyvät, poskia kuumottaa ja heikotta. Tee on kuumaa, se polttaa kielen, tuntuva tuska jonka pystyy määrittämään, tuntuu mukavalta.

Olenko tulossa hulluksi? Voinko vain jäädä lattialla makaamaan? Saanko itkeä itseni uneen? Miksi juuri nyt ja näin? Tykkäänkö hänestä?

Haluan vain  huutaa ja käpertyä maailmalta piiloon. Tuntea jotain turvallista ympärilläni... Ajatukset eivät päästä rauhaan, ne heittää toive kuvia verkkokalvoilleni, maalaavat piruja seinille ja koko mieli irvistelee ilkeästi; Entä, jos se turvallinen jokin, olisivatkin hänen kätensä ympärilläsi? Ilkeää naurua ja lisää huutoa.

Jos tämä olisi piiretty elokuva valot välkkyisivät, mustaa vasten olisi piirretty räikeitä, ilkeitä naamoja ja koko maailma pyörisi mustuudessa ympärilläni, kiljuisin ja juoksisin karkuun tavaroiden ja muistojen haamujen liidellessä ympärilläni. Kunnes lopulta kaatuisin ja käpertyisin kokoon, jäisin siihen itkemään ja tärisemään. Niin se menisi, jo koska kyseessä olisi miun elämä, prinssi ratsastaisi toisen prinsessan kanssa auringon laskuun, minä jäisin pimeään kuin hyljätty nukke.

Kuin hyljätty nukke. . .

Pisaroita

Pitkin ikkunaa valuu pisaroita. Ne ropisee vasten ikkunalautaa. Ne samat pisarat ovat sisälläni, pyrkien ulos.

Tuntuu kuin kukaan ei uskoisi minuun ihmisenä. Ei mitenkään, olen vain, yksi ihminen suuressa ihmismassassa. Se yksi ja yksin.  Kun tuntuu, että kaikki kaatuu. Nuo suuret, painavat, maalatut seinät. Seinät joille olin maalannut itseni ja toiveeni. Niiden yli vain käveltiin, kukaan ei pidellyt maalipurkkia, kun huojuin tikapuilla, kukaan ei ollut ottamassa kiinni, kun niiltä alas tipuin.

Nyt sattuu, alas oli pitkä matka ja sekin matka on vielä kesken. Päässä pyörii ja heikottaa. Haluan vain nukkua ja nukkua. Kaivautua jonnekin peiton uumeniin ja nukkua. Olisinko parempi ihminen laihana ja luonnonkauniina? Olisinko parempi ihminen, jos olisin hiljaa? Olisinko parempi ihminen, jos... Jos olisin silloin 10 vuotta sitten vain pitänyt suuni kiinni. Olisinko nyt tässä?

Toisinaan pelkään, että olen joku muu.

Tämä on täällä ollut ennenkin, Blood On The Dance Floor - Belive. Silti. 

Uskoisinpa edes itse itseeni, kun muut eivät siihen pysty. Kiitos Dahvie Vanity ja Jayy von Monroe, ehkä siellä on joku joka uskoo tähän vääntyneeseen mieleen. 

Toimen biisi vuosien takaa, se biisi joka on... 

Negative - Still alive

Se joka piti miut kasassa. 

-Liisa-

Juuri näin...

Hyvää yötä kaikille! :) Kello on 22.38 ja mie en oo nukkumassa. Aikun kiva:)
Nooh huomenna nukutaan sitten tunneilla:)

Ja mitäs tähän päivään?

 Leikin kamerallani:) tykkään ottaa seepia ja mustavalko kuvia :) En tiedä miksi, mutta ne ovat minusta hauskoja.

 Ja sitten värillisenä noiden kenkien takia<3 miun rakkaus<3 11 cm kiilakorot Biancosta:) ostettu viime kesänä mutta silti vieläkin aivan ihanat:)

 Uudelle läppärille on hankittu uusi läppäri kotelo. Kiplingiltä:) aivan ihana laukku merkki <3 omistan itse viisi kiplinkiä<3 kolme laukkua, passi pussin ja tämän kaunokaisen:)

Ja kiplingien mukana tulee aina apina:3 Niillä on valmiiksi annetut nimet uusi vauva apina on Natty :)

Ja kriiseilyäkin on nyt viimeisimpiin kuulumisiin mahtunut... Yllätys yllätys mies kriiseilyä. Siitä nyt sen enempää, kuin vain että: ARGGGGGGGGGGGGGGGGHHHHH!!!!!!!
Jakaako joku tän tunteen?!

Ääni yössä, kaiku päivässä, huuto hiljaisuudessa

http://www.youtube.com/watch?v=8fGLiIvKKys&ob=av2n

Roxette-Fading like a flower<3

Päivän saldo oli hylätty ruotsin koe, ihana tanssitunti, huoli kaverista(joka onneksi oli kunnossa) ja aivan ihanasta musiikista, aivojen katkeamisesta sekä itse tutkiatelusta muodostunut ympyrä.

Oikeasti hankala tilanne kun on tykästynyt väärään ihmiseen. Aivan väärään. Ihmistä ei saa pois aivoista, vaikka tietää ettei siitä mitään tulisi. Onneksi on keksitty iki-ihanat britit<3 päivän piristys ja aivojen katkaisija. Liiiian hyvän näköisiä!!!

Näin yöllä on myös mukava upota omiin ajatuksiin ja selvitellä asioita päässään. Juuri tällä hetkellä mies asioita ja koulu juttuja. Ja kun ei jaksa enää murehtia laitetaan vain hyvä musiikki soimaan ja annetaan sen viedä. Olen ruvennut kuuntelemaan wanhoja kappaleita, wanhoilta artisteilta ja yhtyeiltä. Viime viikkojen suosikkeja ovat olleet suomaliset:dingo,Anssi Kela,Hassisenkone, Eppu Normaali. Ja ulkomaiset: Roxette, Tina Turner, REM,ja muut yksittäiset legendaariset biisit.

Olisipa elänyt niiden kulta aikaa enkä nyt, kun pitää pukeutua lihaan pysyäkseen pinnalla. Musiikki oli ennen parempaa, ja todellisempaan. Sanoitukset olivat kohdillaan ja ei ollut huolta siitä oliko in vai out. Ja loppujen lopuksi eihän sitä pysty määrittämään. Ihmisen sydämeen jää aina joku tietty, eikä sillä ole väliä onko se sosiaalisesti hyväksytty vai ei. http://www.youtube.com/watch?v=-_-3wwFLroY

Rakkaus<3 wanhat suomalaiset vain iskevät:)

Rakkaudella kaikille yö kyöpeleille
Liisa

P.S. Huomenna laitan postauksen jännästä letistä;) en tiedä sen nimeä ja onko se edes mikään oikea, pyörittelin vain hiuksiani ja hieno siitä ainakin tuli:))) huomenna siitä sitten:)