Eilen 17.1.2013 Kings & Kerosene julkaisi uuden singlensä Soul Alonen.
Facebookissa pojat päivittivät jo alkuviikosta(?) julkaisevansa uuden singlen, alunperin sen piti tulla jo keskiviikkona, mutta jonkin sortin ongelmien takia se saatiin kuulla vasta torstaina.
Ja niin paljon kuin hävettääkin myöntää, mie unohdin osittain koko jutun. Tanssi harkkojen lihasjumit vei huomion. Muistin aamusta, mutta iltapäivästä koko asia painui pois mielestä. Illalla sitten vielä tarkistelin nettiositteita, (fb, twitter, blogger yms.) ja TÄTÄDÄDÄÄDÄDÄÄ siellähän se komeili! Olin vielä niin väsynyt, ja menossa aikaisin nukkumaan kun tajusin mokani. ( Kello todellakin oli vähän yli kymmenen) noh menikin sitten vähän pidempään ennenkuin pääsin nukkumaan. Pakkohan biisi oli kuunnella.
Uudestaan Uudestaan Uudestaan Uudestaan Uudestaan Uudestaan Uudestaan Uudestaan Uudestaan Ja yhä vain uudestaan!
Ei Herran Jumala Saatana Perke sentään, mie oon ihan sulanut tuossa 0:52 kohdassa voi A-P-U-A-!
Menee vaan kylmätväreet selkää pitkin ja haluaisin vaan sulaa lammikoks tuohon lattialle!!!
Tiedän postauksen olevan `myöhässä`, sillä joenyöhän oli viimeviikon perjantaina. Mutta silti: Täältä tulee!
Tarkoituksena oli alunperin lähteä ystäväni kanssa. Asiasta oli sovittu, mutta hänen koulu juttunsa tulivat päälle, ja eipä koko kaveri ollut Joensuussa tuona yönä. Noh, sitten oli tarkoitus lähteä tyttöjen kanssa. Tulin kipeäksi ja totesin, että käyn vain katsomassa Kings & Kerosenen ja lähden takaisin mökille nukkumaan. Se suunnitelma muuttui myös vähän. Kävin perheen kanssa La Passionessa syömässä, mistä sitten ryntäsin ilosaareen, Kings & Keroseneä katsomaan.
Suuri kiitos Kings & Kerosenelle Mahtavasta keikasta!! Vaikea sanoa edes mitään, kun tulee vain niin hyvä fiilis, kun muistaa esityksen:) Jopa kipeä, väsynyt ja hivenen surullinen suunnitelmien muutoksista, piristyi. Kiitos siitä! Kuvia tuli räpsittyä aika kohtuudella, semmoiset lähemmäs 80. Tässä muutama nyt. Muisto on jotain niin parhautta, että sen pidän itselläni ja komennan teitä vain menemään herrojen keikalle!
Tässäkö tämä nyt sitten oli? Kesän loppu? Olisi aika pakata laukut ja muuttaa takaisin kaupunkiin, en tahdo, en halua, enkä jaksa. Voisin asua mökillä vuoden ympäri. Koulumatka tosin on niin vaikea, että pakko muuttaa taas kaupunkiin. En halua siihen loukkoon. Kerrostalojen ja mustan asfaltin viidakkoon. Kylmään katuvalojen täplittämään maisemaan. Haluan muuttua erakoksia ja lukkittautua tänne.
Se tunteilusta, lisääkin löytyisi, mutta siellä päässä ei taida olla ketään sitä etsimässä.
Perjantaina oli joenyö, ja kiitos viikolla olleen flunssani kävin vain syömässä perheen kanssa ja katsomassa Kings & Kerosenen ilosaaressa. Siitä lisää joskus, kun ylös pääsen ja jaksan taas. Nyt tuijotan vain koneen näytön lävitse ulos ja haluaisin itkeä. En halua pois...
Kaikki alkoi viimeisellä koeviikolla tänä keväänä. Kaverini kysyi lähtisinkö katsomaan hänen kaverinsa bändiä Kerubille. Ämpyilin aikani vastaan, mutta loppujenlopuksi lähdin. Vieläpä eri kavereiden kanssa, sillä mukaansa pyytänyt kaveri ei päässytkään lähtemään.
Kyseinen bändi oli ja on Kings & Kerosene. Olen siitä edellisissä postauksissa maininnutkin. Bändi on kumminkin saanut tämän pienen, jo valmiiksi hullunpään, sekoamaan. Ja jos vielä mahdollista tulemaan enemmän hulluksi. Ihmiset kyllästyivät jo välillä minuun, kun olin vain K&K huumassa.
Typerintä jutussa on se, etten miellä itseäni minkään tai kenenkään faniksi. Sana ¨fani¨ on niin vieras käsitys minulle. En halua olla pieni kiljuva hullu ihkuttaja! Mutta, mutta mitäs teenkään? Eksyn nytkin aiheesta, minun ei pitänyt hehkuttaa vain Kings & Kerosena, vaan kysyä voiko oikeeasti tulla hulluksi jonkin bändin takia?
Sillä Ilosaarirockissa esiintynnyt Reckless Love, sekoitti myös pääni. Molemmat bändit ovat pelottavalla tavalla haamuja menneisyydestäni. Ala-asteella viimeksi sekosin näin pahasti. Ja samantyylisistä bändeistä. En puhunut muusta, en ajatellut muuta, kuuntelin vain tiettyjä bändejä en mitään muuta ja sitä rataa. Nyt ahdistaa. En halua olla näin heikko! Seota bändin takia. Ymmärrän että bändit tekevät hyvää musaa, ja siinä sivussa saavat ihailijoita ja kannattajia. Ei minulla sitä vastaan mitään olekkaan. Vain sitä, että en voi ajatella mitään muuta, ja heidän biisit soivat lakkaamatta päässäni. Se ajaa minut hulluksi! Ainut ajatus päässä : He ovat ihania!!!!!
Kai se on osa syy, että en itke miesten takia. En halua, että miehet saavat minussa mitään suurta tunnetta aikeiseksi. Nyt kumminkin olen aivan hullu ja ymmärrän ne fanit, jotka kiljuvat kaupungilla nähtyään idolinsa (typerä sana muuten). Ymmärrän nyt paremmin heidän tunteensa.
Jakaako joku tämän hullun tunteeni?!! Vai olenko yksin ja seonnut?! Niin ja 31.8 Joenyössä Kings & Kerosene Ilosaaren lavalla ja olen nyt jo sekaisin innosta!!!! (...)
