Logiikan multi-huipentuma. Sinä kuolet, kerta synnyitkin. Yritä päättä miten elät, aika alkaa nyt.
Nuoruuteen Kuuluisi (n.->30w) Sisällyttää:
1. Ainakin 9 pakollista opinto vuotta
(Lopeta siihen-> Sossupummiksi todella suurella mahdollisuudeksi)
2. Jatka 3-4 vuotta. Kaksi vaihtoehtoa.
3. a) Lukio :-> Burn out on aika kova sana noiden 3 vuoden aikana, päähäsi ei jää mitään, käteen vain lakki. Melkeinpä pakko hakea jatko opiskelemaan-> Lisätään opiskelu vuosia.
b) Amis:-> 3-4 (?) vuotta, ammatin opiskelua, joka kiinnostaa. -> Pääset nopeammin työelämään, mutta saat leiman amis, joko hyvällä tai pahalla.
4. Jatko-opinnot. Jos keksit sen 12-13 vuoden kidutuksen aikana minne haluat. Onnea, enää ongelmana pääsykokeet ja ne muutama pari sataa nuorta, jotka myös sinne yrittävät. Hauskaa? Jos et keksinyt, onnea. Olet 'vapaa'. Nauti ne pari viikko kunnes tajuat, että KELAn korvaukset on eritätin huonot, jos niitä edes saa.
5. Pääsit sinne minne halusit? Onnea vain opiskeluihin. Taas pari vuotta enemmän pulpetteja, epämääräisiä sääntöjä ja auktoriteetittömiä opettajia.
6. Oletetaan, että jatko-opinnot ovat suoritettu. Olet karkeasti sanoen 21-25 riippue alasta, sukupuolesta (miehillä armeija, miksei naisillakin), motivaatiosta ja terveydestä. Sinullahan on täysin vakaa parisuhde ja oma koti ja kaikki hyvin? Tiedät tulevan työpaikkasi, eikä sinua uhkaa työttömyys? Hienoa, onnittelut!
7. No, nainen sinulla pitäisi ruveta tikittämään kello sisälläsi. Valmiina raskausarpiin, ylimääräisiin kiloihin ja mitä kaikkea raskauteen liittyykään? Sinunhan tulisi saada lapsi/lapsia 25-35 iässä. Ja jos sinulla ei niitä ole, onnea, tulevat työnantajasi mieluummin palkkaavat miehen, kuin sint. Sinähän pamahdat kumminkin paksuksi, ja pomolle tulee äitiysloma korvaukset, sijaisen palkat/etsiminen niskoilleen. Ei hän sinua halua, vaikka olisit lesbo.
8. Sitten se lapsi saapuu. (Ai eikö sinulla ollutkaan miestä? 28-> sinkku on kuulma epätoivoinen) Itkua, huutoa, kakkaa, pissaa, vaippoja, hermot kireällä. mitäs vielä?
9. Elämäähän tämä on. Ja nuoren elämä on time of your life, right? Ja paskat sanon minä. Itse odotan niitä hiljaisia hetkiä vanhana, harmaana mummona Skotlannin nummilla. Kiikkutuoli ja viskiä. Sitä odotellessa.
Itse olen 3a:n ja 4 välissä. Ja jumissa. Niin toivottoman jumissa. Ja enhän minä edes saa itselleni miestä. Kaksi tequillaa riittä siihen, että poltetaan sillat. Hulvatonta. Toisaalta olen itseni substanssi, jotta mikä ettei. Yksin sitten vain. Vain yhdelle 'olennolle' (mies, jätkä, poika, ihminen whate ever) voisin ehkä vapaaehtoisesti 'sydameni' luovuttaa, se vain on Skotlannissa ja sinne ei tuo herra eksy. Epätoivoinen ja säälittävä, katkeroitunut, vainoharhainen, paniikkihäiriöinen, sekaisin oleva, toivoton, ärsyyntynyt, kyyninen, sarkastinen ja vittumainen ämmä ilmoittautuu. Jos tapaat minut baarissa kaksi vaihto ehtoa:
1. JUOKSE! Saatat päästä karkuun, jos olen tarpeeksi turtunut.
2. Tarjoa drinkki, niin kirjoitan sinulle runon tai filosofoin elämääsi.
Kiitän ja kuittaan.