Tälle tunteelle ei ole sanoja

Musiikki taukoaa ja kuuluu vain sateen ropina kattoon.
Se voimistuu, se hiljenee.
Se taukoaa ja alkaa uudelleen.
Voin tuntea sen.
Ikkunasta tulvii sateen tuoksu.
Maailma on hiljaa...

Tätä on vaikea saada kirjoitetuksi ylös. Ainakaan oikein. Olen siis mökillä ja kuuntelen sadetta. Saatan erottaa siitä monta ääntä. Ropinan kattoon, Ropinan puiden lehtiin, niistä tippuvan veden maahan, ja sen litinän. Se on maailman taian omaisin ääni ja tunne. Sade. Syntyy halu olla aivan hiljaa, mikä on minun kohdalla kummallinen asia. Tavallisesti huidon ja huudan joka suuntaan. Sateella tahdon olla hiljaa. Aivan ääneti.
Taidan siirtyä nyt ulos. Otan kuvan ja näytän maailman ihanimman asian teille. Keitän ehkä kupin teetä ja luen hyvää kirjaa kuistilla, kuunnellen sadetta.

<3:Liisa