Ilman aikaa, ajan kanssa

 Meidän vanhan käkikellon käki lensi muutossa pois. Silloin ajat sitten, ennen kuin minä edes olin syntynyt. Tuskin äitinikään oli vielä maailmassa. Kello roikkuu mökin seinällä näyttäen aina kello kuutta. Kun joku sanoo haluavansa pysäyttää kellon, ajattelen käetöntä käkikelloamme. Se kuvaa jo pysähtynyttä aikaa. Vanhaa, mennyttä aikaa, joka ei tule takaisin. Muistot ovat ajan pysäyttämistä. Hetkiä joihin se meidän kello on pysähtynyt. Niitä ei voi saada takaisin, mutta ne muistetaan. Eikö se ole ajan pysäyttämistä?

 Kirjahyllyn päällä meillä on uusi sievä ja kiiltävä kello. Se näyttä nyky hetkeä. Hetkeä jossa minäkin elän. Se vie hetkiä, joiden toivomme pysähtyvän, tulevan tai menevvä, aina vain edespäin. Se ei pysähdy. Sen kellon näyttämä aika on yleistä elämää, se menee, se ei katoa. Se käy.  

Vanha rannekello ilman ranneketta. Siskoni ja minun lelu, niiltä hetkiltä kun olimme vielä aivan pieniä. Sen nupista saattoi kääntää minkä tahansa ajan. Käyntiin kello piti vetää, sivussa olevasta nupista. Se jaksoi käydä pari päivää, ennen kuin rupesi jätättämään. Tuo kello muistuttaa minua: Vaikka aikaa ei voi pysäyttää, palata takaisin meneeseen tai loikata tulevaan, kellon voi kääntää näyttämään mitä aikaa tahansa ja elää siinä hetkessä hetken ja haaveilla. Ajatella pysäytettyjä hetkiä tai arvuutella tulevia hetkiä. Ja joskus on mukava vain pysäyttää kello ja olla paikallaan. Ilman aikaa.

Ajasta olen melkein kateellinen rokkareille. Oma mielipiteeni on se, että he eivät kasva isoiksi. Heillä ei ole kelloja, he vain jäävät elämään aikojen väliin. Rokkarit ovat ikuisia pentuja, sellaisia kuin minäkin tahtoisin olla, en halua kasvaa aikuiseksi.
Nyky nuorisolla on jokin vimma kasvaa aikuiseksi: - Mutsi, vittu mä oon jo 15! Mä oon jo iso!
Mietitänpä hetki. Ihminen elää noin. 80-90? Eikö? Noh paljonkahan 15 on siitä? Kahdeksastakymmenestä viisitoista on 12:sta prosenttia, huonolla matikalla laskettuna. Eihän 12% ole alessakaan paljon ja nyt on elämästä kyse! Ehtii sitä olla aikuinen myöhemminkin. Itse haluaisin lapsuuden takaisin. Olen 16 elokuussa 17. En halua kasvaa isoksi.  Haluan pysäyttää sen kellon ja jäädä aikojen väliin. Saanko? Ryhdyn bändäriksi ja hyppään aikojen välissä kulkeviin keikkabusseihin!

Noh onneksi kellon voi aina kääntää itse...

<3: Liisa