Muistan yhden ihanan illan päättyneen pieneen mustasukkaisuuden naarmuun. Eikä miulla edes ollut oikeutta siihen. En tuntenut häntä, hän ei nähnyt minuu. Silti se tyttö, jonka hän ehkä tunsi, joka ehkä oli vain kaveri, joka saattoi olla vain fani, joka saattoi olla tyttöystävä, ihastus, rakastettu, eksä, tuleva tai kuka tahansa randomi sai hänen huomionsa ja minä menin carelicumiin katsomaan vanhaa silkkipukua.
Nyt rupesi taas houkuttamaan Hän. Hmph... Tuhahtelen täällä ruudun toisella puolella ja annan Sinulle, lukija, vinon hymyn. Mitä kukaan voisi tästä tekstistä ymmärtää, mitä se ketään liikuttaisi.
Minä lähden pohjoiskarjalaaaaan....vaihdan farkut verkkari housuuuuuun.... Kotiseudulle pohjoiskarjalaaaaa-aaa-aaan kittaan kaljaa auringon nousuun....kotiseudulle pohjoiskarjalaan....
Voidaan siis vetää tämä Sinun takiasi, rakas lukija tai satunnainen ohi selaaja, hulluksi. Mitä kenenkään tarvitsee tässä maailmassa välittää? Kaikki ovat kuitenkin naarmuilla.
Saat kiltin hymyn, haikean katseen ja lämpimän hyvänyön halin suukolla, joka olet tämän kokonaan lukenut. Öitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)