Olisikohan syytä ruveta nukkumaan talviunia? Mietin tässä juuri, että kesäisin en saa unta valoisuudeen takia ja talvella en pysy hereillä kiitos pimeyden. Mikä tässä enää piristää? Koeviikko tulossa, kurssit sekaisin ei tietoakaan siitä mitä aion kirjoittaa ja voi apua...
Huoneeni katto ja seinät ovat mielenkiintoisia. Niitä kykenee tuijottamaan tuntikausia, jäädä vain katsomaan miten pienet epätasaisuudet luovat varjoja, ja kuinka varjot taas luovat kuvia, jotka heijastavat ajatuksia pään sisään. Ajatuksia joiden alkuperää ei tiedä, ei tiedosta ei tahdo ei jaksa. Makaamaan paikallaan, eikä oikeastaan edes ajattele. On vain. Yrittää saada ajatuksesta kiinni, mutta luokin uuden, ja uuden, ja uuden, yhä uudelleen yrittää tavoittaa sen ajatuksen joka karkasi, milloin? Tunti, kaksi vai viisi sitten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)