Hengitän syvään, nautin. Teevesi kiehuu taustalla, kynsillä hohtaa suloinen lakkaus, maailman tärkein ihminen on onnellinen, aurinko laski juuri, vieressäni on suklaata. Tarvitsenko muuta? Tämä on kuin pieni pako arjesta, aina kun pääsen mökille olen onnellinen. Iloitsen. Ei tarvitse miettiä mitään, henkeä ei ahdista. Tuntuu kuin leijuisin. Katoan ajatuksiini, joita ei edes ole. Voin sulkea silmäni, vain sulkeakseni ne. Avata ne ja nähdä järven moni värisen pinnan. Pinkkiä, keltaista, oranssia, sinistä, lilaa, tummaa vihreää, valkeaa ja turkoosia.
Tahdon itkeä onnesta. Pudotella hassuja kyyneliä poskilleni. Tuntea niiden kosketuksen tietäen, etteivät ne ole surun kyyneliä. Vain tunteen ilmaisu. Sen pehmeän tunteen, jonka tämä paikka minuun luo.
Tyyni, rauhallinen, levollinen, onnellinen, sielun tyyssija. Tunnen liikaa, niin paljon etten voi sitä tähän tekstiin saada. Kaikkea haluaisin teille sanoa blogistani ja sen tulevaisuudesta, mutta nyt en vain pysty. Kykene tai halua. Menen laittamaan teen ja istumaan nojatuoliin, jonka veroista ei ole.
Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)