Kun hengittäminenkin sattuu

Se sattuu, se pistää, se ahdistaa nurkkaan kuin mörkö. Se ei päästä pois. Romahdat ja vajoat omaan mielesikoomaan. Jäät jumiin ajatuksiin, joita ei edes ole. Saat pelkotiloja asioista, jotka eivät ole todellisia. Et saa mitään aikaiseksi, ajatukset harhailee haluat polttaa jok'ikisen sillan ympärilläsi. Etkä edes tiedä mistä senkään aloittaisit.

Haluaako joku tehdä miun filosofian portfolio työt? EI niitä ole kuin 7 ja palautus huomiseksi ja ei , en pysty kertomaan 1-2 sivun mittaisessa esseessä miki muumilaakso on/ ei ole utopia. Olen itkenyt silmäni puhki ja aristaviksi. Enkä jaksa, ja satutin ties ketä tai en ketään. Tavallaan halusin satuttaa, koska se olisi sentään tunne. Mina kohtaan. Viha. Mutta vastassa olikin vain välinpitämättömyys. Kiitostästä. Ehkä Muumilaakso onkin utopia juurisiksi, että kaikki siellä asuvat ovat lapsenomaisia ja yksinkertaisia. Siellä eletään yksinkertaisesti ja mukavasti. Muuttaisiko joku kanssani sinne? Marjapensaan alle tai muumimamman hillokellariin? Saa ilmoittautua huonetoveriksi^^ Olisihan minulla toive kuka teistä tulisi mukaan, mutta ehkä tämä teksti on liian epäselvä ja absurdi (tiedä häntä käykö sana tähän mutta eräs ihana ihminen käyttää sitä, niin minä myös) jotta sitä voisi seurata, mutta ei se haittaa. Tuletko mukaani Muumimamman hillokellariin ja kakku kesteille uimahuoneeseen?