Tuntuu kuin kukaan ei uskoisi minuun ihmisenä. Ei mitenkään, olen vain, yksi ihminen suuressa ihmismassassa. Se yksi ja yksin. Kun tuntuu, että kaikki kaatuu. Nuo suuret, painavat, maalatut seinät. Seinät joille olin maalannut itseni ja toiveeni. Niiden yli vain käveltiin, kukaan ei pidellyt maalipurkkia, kun huojuin tikapuilla, kukaan ei ollut ottamassa kiinni, kun niiltä alas tipuin.
Nyt sattuu, alas oli pitkä matka ja sekin matka on vielä kesken. Päässä pyörii ja heikottaa. Haluan vain nukkua ja nukkua. Kaivautua jonnekin peiton uumeniin ja nukkua. Olisinko parempi ihminen laihana ja luonnonkauniina? Olisinko parempi ihminen, jos olisin hiljaa? Olisinko parempi ihminen, jos... Jos olisin silloin 10 vuotta sitten vain pitänyt suuni kiinni. Olisinko nyt tässä?
Toisinaan pelkään, että olen joku muu.
Tämä on täällä ollut ennenkin, Blood On The Dance Floor - Belive. Silti.
Uskoisinpa edes itse itseeni, kun muut eivät siihen pysty. Kiitos Dahvie Vanity ja Jayy von Monroe, ehkä siellä on joku joka uskoo tähän vääntyneeseen mieleen.
Toimen biisi vuosien takaa, se biisi joka on...
Negative - Still alive
Se joka piti miut kasassa.
-Liisa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)