Pitkin ikkunaa valuu pisaroita. Ne ropisee vasten ikkunalautaa. Ne samat pisarat ovat sisälläni, pyrkien ulos.
Tuntuu kuin kukaan ei uskoisi minuun ihmisenä. Ei mitenkään, olen vain, yksi ihminen suuressa ihmismassassa. Se yksi ja yksin. Kun tuntuu, että kaikki kaatuu. Nuo suuret, painavat, maalatut seinät. Seinät joille olin maalannut itseni ja toiveeni. Niiden yli vain käveltiin, kukaan ei pidellyt maalipurkkia, kun huojuin tikapuilla, kukaan ei ollut ottamassa kiinni, kun niiltä alas tipuin.
Nyt sattuu, alas oli pitkä matka ja sekin matka on vielä kesken. Päässä pyörii ja heikottaa. Haluan vain nukkua ja nukkua. Kaivautua jonnekin peiton uumeniin ja nukkua. Olisinko parempi ihminen laihana ja luonnonkauniina? Olisinko parempi ihminen, jos olisin hiljaa? Olisinko parempi ihminen, jos... Jos olisin silloin 10 vuotta sitten vain pitänyt suuni kiinni. Olisinko nyt tässä?
Toisinaan pelkään, että olen joku muu.
Tämä on täällä ollut ennenkin, Blood On The Dance Floor - Belive. Silti.
Uskoisinpa edes itse itseeni, kun muut eivät siihen pysty. Kiitos Dahvie Vanity ja Jayy von Monroe, ehkä siellä on joku joka uskoo tähän vääntyneeseen mieleen.
Elämä koostuu paloista, osaako kukaan silti kasata niistä kokonaista?
On pieniä ja suuria, hyviä ja pahoja. Ja nyky maailma sekoittaa kaiken. Kaikki on moninkertaista peilikuvaa. Vääntyneitä heijastuksia ja särkyneitä kohtia. Kuva ei ole ikinä kokonainen. Se on vain ahdistava vanha peilitalo. Hassuja peilejä joissa näyttää pitkältä, hoikalta, lyhyeltä, läskiltä, mielipuoliselta ja pelottavalta.
Ja nuo peilit ovat tummeutuneet ja sumenneet, hajonneet ja vääristyneet. Rikki lyötyjä, mutta onnen sirpaleilla siunattuja. Sirpaleet tuovat onnea. On onnea olla hajonnut sisältä? Niinkö?
Nyt elämän mukavia paloja mokkapaloja. Menen suihkuun ja teen mokkapaloja, suklaa on se liima mikä pitää tämän naisen koossa.
Sitä ennen: Blood On The Dance Floor - Rise and Shine
Ehkä katson liikkuva linna elokuvan, syön mokkapaloja ja juon frezzaa.
Tämä aamu on niitä ihania, joita kaipailen aina silloin tällöin. Sai herätä rauhassa, käydä suihkussa, kuunnella hyvää musiikkia, eikä ole kiire minnekään. Kämppä on tyhjä, se on sinua varten.
Vaikka on sateinen aamu, kaikki on täydellistä. Rakastan sadetta. Varsinkin aamulla ja illalla. Pakko oli tulla jakamaan teille biisi,josta melko varmasti tulee tämän syksyn ja talven soitetuin omalla kohdallani. Kuulostaa täydelliseltä sateen ropistessa ikkunaan, samalla kun istuu lattialla ja meikkaa.
