Miksei huokausta voi kirjoittaa? Tai, voihan sen, mutta Huohhhh, ei nyt kuvaa tilannetta. Viluttaa, kolottaa, mutta silti tuntuu lämpimältä. Väsyttää ja silmiin satuu, mutta enää pieni hetki jouluun! Tai aattoon, enemminkin joulu tulee silloin, kun sille oven vain avaa. Miulla on jo joulu. Huomenna alkaa loma ja koulua on yksi tunti ja illalla gaala. (+ huomenna on maailmanloppu) Noh, kyllähän siitä 2000 vuodenvaihteesta selvittiin.
Ehkä yritän nukkumista, ja unelmista unelmoimista. Kävelen kipeillä jaloillani läpi satumaan ja kiipeän vuorelle miettimään. Hyppään sieltä alas ja tumpsahdan pehmeästi lumeen, joka on lämmintä ja makeaa. Kahlaan siitä kultaiselle hiekalle joenvarteen ja lepuutan varpaita vedessä, joka on syvänsinistä. Katselen hiljaa syttyviä tähtiä ja toivon ensimmäiseltä, ja lentävältä. Katselen haikeasti vastarantaa ja torkahdan. Herätätkö minut nätisti aamulla? Kuiskaat korvaani :- Hei...aika nousta... Silitätkö unenpörröisiä hiuksiani ja hipaiset huulillasi otsaani? Siihen voisin herätä, jopa kultaiselta hiekalta. Herätä pois unelmista ja satumailmasta. Omasta utopiastani, sinun hymyysi ja kosketukseesi voisin todellakin herätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)