Ostin violetin huulipunan orjapäivää varten, nyt viikolla kaupungissa käydessäni löysin violetin huulikiillon. Tuli ikävä 8-9lk. kun saatoin huoletta kävellä kouluun huulilla kiltävää violettia huulikiiltoa. Silloin tyylini oli erilainen ja halusin herättää huomiota violeteilla huulilla ja panda-meikillä. Nyt herkuttelen ajatuksella, että ilmaantuisin Wanhojen-harkkoihin samalla tyylillä, luulisi että tanssiparin (parejen (vaihtuvissa tansseissa)) ilmeet olisivat hyviä. Tuijottavat muutenkin niin zombeina osa, mutta antaisin kunnon syyn tuijottaa. "Tykkäätkö?" Kysyisin.
En myöskään osaa hymyillä. En tanssiessani, en puhuessani, en vain osaa. Minua ei ole tehty hymyilemään. Miksi hymyilisin vieraalle ihmiselle? Miksi tätä kiinnostaisi minun ilmeeni, tai iloni. Voin olla kohtelias ja ystävällinen, mutta hymyillä en osaa.
Korkeintaan miulta saa huvittuneen vinon hymyn. Ujon, kuin huuleni vasta opettelisivat hymyilemään. Olisi helpompi hymyillä violeteilla huulilla. Onko minusta siihen enää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)