Se kun ei ole aikaa. Hetket sulautuvat yhdeksi. Ei ole mitään kiirettä, ei ole kelloa ei ole määränpäätä. Varpaat vedessä, aamu tee saunan katolla. Minne kaikki katoaa ja kuihtuukaan? Välittääkö kukaan edes? Juostaan sokkona eteenpäin, ei välitetä seinistä, juostaan niistä läpi vaikka ne olisivat kantavia seiniä. Tuhotaan, koska on kiire. Juostaan koska ei päästä minnekkään. Ei jäädä tähän hetken vaan halutaan seuraavaan.
Juostaan, juostaan, juostaan.
Olenko aino joka ei omista sisäistä kelloa? Ei edes halua. Menen juuri nyt, tulen juuri silloin. Jään tähän, nyt, huomenna, eilen, kohta, josku, milloin vain. Tämä hetki ei omista sekunttiakaan. Se ei ole tulevaa eikä menevää, se vain on. Sille ei voi mitään. Parempi vain anttaa olla ja katsoa. Tanssia sen tahtiin ja nojata pää taakse.
Upotaan yhdessä. Upotaanko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)