Taivaalla tuulee enkä kadu mitään, en yhtään mitään

Edith Piaf - Non, Je ne regrette rien

Kuinka monesti olen aloittanut sanalla: Sataa? Kuinka monesti olen kertonut rakastavani sadetta? Kuinka tuntuu, että maailma itkee takiani? Tai kanssani? Sataa, enkä näe vastarantaa. Maailma on rajannut minut pieneen tilaan. Sumentanut mieleni, kuten usva järven. Vai onko se sadetta? Onko mieleni höyrystänyt kyyneleeni sumuksi? 

Mutten välitä, en. En jaksa, en halua. En vain välitä. Elämässä ei ole mitään, mitä minä katuisin. Voisin elää jokaisen päivän pääpystyssä uudelleen. En välitä, en kadu. Seison tässä valintojeni takia, enkä aijo niiden takia kaatua. Antaa maailman kaatua ympäriltäni minä seison ja odotan kaiken rauhoittavan, pölyn laskeutuvan, tanssiakseni tuhon yli. Kevyin askelin, pienin hypyin ja piruetein kaiken yli. Pyörien yhä uudelleen ympäri, ympäri kunnes kaikki sumenee ja olen jossain muualla. 

Nostan jalkani ylös, laskiessani jälleen alas ne osuvat kosteaan sammaleeseen. Vajaon hiukan, vain huikan. Jään katsomaa uutta elämää. Niin se vain menee. Jonkin tuhoutuessa, syntyy jotain kauniinpaa. 

How many times I have started: it rains? How many times I have told how much I love rain? How it feels like the whole world is crying because of me? Or with me? It rains, I can't see the other shore. World has confined me into a small space. It has blurred my mind, like the mist has blurred the lake. Or is it the rain? Has my mind evaporate my tears to fog?

But I don't care, I don't. I don't stand, I don't want to. I just don't care. There is nothing I would regret in my life. I could live every single day again and keep my head held high. I don't care, I don't regret. I stand here because of my choises, and I won't fall because of them. Let the world fall around me, I will stand right here and wait everything to calm down, the dust to set down, so I can dance across the destruction. With light steps, small jumps and pirouettes across everything. Spining around again and again untill everything becomes misty and I am somewhere else.

I lift my feet up, when I put them down again they hit wet bryophyte. I sink a bit, but only a little. I remain to look a new life. That is how it goes. When something gets destroyed, it gives a birth to something more beautiful. 

-Please don't judge my english, it's bad I know, but i wanted to try, 'cause so many of my visitors aren't Finnish-