Tärkeimpäni

Vastauksena toiveeseen lempi tavarastani, tässä kaksi lemppari korua, jotka ovat myös korvaamattoman tärkeitä.

Tärkeimmät koruni. Rippiristini ja kelttiläinen sormus. Molemmilla on oma tarinansa ja minua ei melkein ikinä näe ilman noita koruja.

Ristin tarina:

Mentyäni rippileirille, kummi-tätini kysyi millaisen ristin haluaisin. En halunnut perinteistä pientä, yksinkertaista kultaista luterilaistaristiä, joten pyysin häntä tuomaan Skotlannista ( Kummi-tätini asui siellä)hopeisen keltti ristin. En usko jumalaan, joten en halunnut luterilaistaristiä. Keltti uskonnot ovat kiehtoneet minua taruineen ja myytteineen, ja rakkaus Skotlantiin on ollut aina vahva. Niimpä kummi-tätini toi minulle ihanan, epä symetrisen ristin. Keltti ristille ominaisesti ristin keskiosaa kiertää ympyrä, joka muistaakseni tarkoittaa elämää, tai aurinkoa. Risti oli minulla jopa wanhojen-päivänäni, kuten kuvasta näkyvä nauha osoittaa, tavallisesti risti riippuu kaulallani ketjusta, jonka lenkit ovat pyöreitä. En voi luopua rististäni ikinä.



Sormuksen tarina:

Tämän kauniin hopea sormuksen tarina on pitkä. Kolme vuotiaani kävin ensimmäisen kerran Skotlannissa, ja jätin sydämeni sinne. Se ei ole ikinä ollut sen jälkeen kokonaan minulla, osa on aina Skotlannissa. Sormuksenkin sain kummi-tädiltäni. Olin ala-asteella, enkä käyttänyt juurikaan koruja, ainakaan säännöllisesti, enkä varsinkaan mitään noin hienoa. Niinpä jätin korun vain lojumaan huoneeseeni. Parin vuoden päästä, ehkä siinä 7-8 lk. aikana sen taas löysin ja se ei sopinut enää kuin vain vasemmankäden nimettömään. Pikkurilleihin se oli aivan liian iso, ja muihin liian pieni. Rupesin pitämään sitä kauneutensa takia sitten ketjussa, johtuen osittain myös sen aikaisesta Taru Sormusten Herrasta, innostuksestani. Lopulta sormus päätyi pysyvästi nimettömääni, eikä asia hirveämmin minua häirinnyt, vaikka näytti kuin olisin ollut kihloissa. Siitä syntyi pieni vitsikin, että olin muka kihloissa. Hiljalleen kehittyi ajatus: Niin olinkin. Olin kihloissa sitoutunut pysyvästi Skotlantiin, vihasin miehiä enkä ikinä aikonut mennä naimisiin, enkä aijokkaan. Sormus on juuri siinä missä sen kuuluukin olla. Muistuttamassa minua kipeästä kaipuusta Skotlantiin, vihasta miehiä kohtaan, liiasta ylpeydestäni, ja horjuvasta itsetunnostani ja selkärangastani, sekä tahdosta olla itsenäinen ja vahva. Yksin. Parina aamuna olen saanut itkupotku raivareita, kun en olekkaan löytänyt sormustani. Ilman sitä tulen hulluksi, ja en ole kokonainen. Tuntuu alastomalta ja pelottavalta olla päivä ilman sitä. Ainut ongelma sormuksessa on nuo kapeat raot ja rei'ät:D Vähän väliä saa hammastikun kanssa sieltä kaivaa pölyä ja hiustenhoitoaineita yms. pois. Silti suurin rakkauteni.

Kuva Galleriá

Reissut Helsinkiin ja Müncheniin ovat nyt takanapäin ja mukava fiilishän niistä jäi. Helsingissä tutustutiin moneen mielenkiintoiseen alaan ja ehtihän sitä vähän shoppaillakkin.

Münchenin reissu oli aivan ihana<3
Neljä päivää riitti oikein hyvin vaikka pitempäänhän siellä mieleellään olisi ollut. Saavuttiin siis torstai aamuna ja lähdettiin sunnuntai iltana. Shoppailtua tuli oikein kiitettävästi ja kaikkea kivaa löytyi:) Saksan vaatteiden vero on pienenmpi kuin täällä Suomessa joten se saattoi osiltaan vaikuttaa osto vimmaan.
Tässä tiivistetysti kuvat ostoksista:)

 Ja Münchenissähän syötiin jo tuoreita mansikoita. Vasemmalla kuva taivaallisesta (ja törkeän kokoisesta) mansikkakakusta.





Oikealla taas kuva miusta syömässä tuoreita mansikoita jotka oli kastettu valkosuklaaseen. NAM!
Alla on Saksalaista valkoviiniä joka on todella hyvää:) Kannattaa maistaa jos Saksaan lähtee.

 
.

 Thomas Sabo
Charm Club
on se korusarja jota itse kerään. Persoonallisia ja aivan ihania koruja. ostin uuden palan rannerenkaaseeni.
Tuollainen nätti sulka.

Ja siis ostokset Vasemmalta ylhäältä oikealle:
Vaalean Harmaa Espritin huppari/viitta ihanan löysä ja lämmin.
Sähkönsininen paita, Pimkie liikkeestä. Ja sähkönsiniset korvikset Orsay.
Raidallinen mekko New Yorker ja vaalean punainen huivi Bijou Birgitte.
Vaaleanpunainen rusetti-vyö Orsay.
Punainen kesämekko pienillä nyörityksillä Orsay.
Alhaalta vasemmalta oikealle:
Musta printti paita ( Ready For A Week End) New Yorker.
Musta printtipaita joka on miun päällä Desiqual ( teksti: soy lo gue soy fashion is dead, alku on espaniaa ja tarkoittaa jotain : olen kuka olen muoti on kuollut) Musta pikähihainen Esprit, mukava perusvaate jossa on kiva kaula aukko (pahoittelen ettei se näy konnolla kuvassa)
Kengät: Sähkönsiniset ostettu Andiamosta merkki on Marco Tozzi, Punaiset ovat myös Andiamosta Andiamo By Heidi vuoden 2011 The Kenkä kisan voittajan suunnittelemat.