Kotona ja elossa

Tulee katkonaisia lauseita. Surettaa. Tahdon takaisin lämpöön. En osaa enää kirjoittaa, en halua jakaa tätä ihanaa tunnetta vielä. En ehkä ikinä, kaipaan niin paljon että sattuu. Itken kunnes en näe enää mitään. Suljettujen simien takana vilisee auringon täplät vedenpinnalla. Korvissa humisee tuuli ja mainingit. Nenään tulee kalan ja suolan tuoksu. Muistan kaikkien hymyt, kohteliaisuudet ja ystävällisyyden. Lämmön, ilon ihanuuden. Kaipaan takaisin.