Mihin me jäimmekään?
Ei ainakaan mihinkään, mihin minä uskoisin. Ajatukset karkaavat siinä välissä, kun nousee portaita ylös mennäkseen sänkyyn. Aina ei voi toimia, eihän?
Teidätte elokuvan Anna Karenina? Loistava elokuva! Ihana ja mystinen, sai minut ajattelemaan niin paljon. Myös musiikit. Täydellistä. Sai toivomaan hiljaista talvipäivää. Tiedettähän myös ne päivät, jolloin sataa lunta, mutta on myös valoisaa? Maailma on peittynyt hiljaisuuteen. Ei ole ketään muuta, niin valkeaa ja puhdasta, uutta ja taijan omaista. Kunpa olisi tuo päivä, yksin täällä mökillä. Soittaisin vain näitä musiikkeja elokuvasta ja tanssisin, tanssisin, tanssisin. Pyörisin ympäri, menisin kuisitille katsomaan lunta ja tanssimaan lisää. Tanssia koko päivä, unohtaa elämisen pahuus. Ja vain puhtaasti nauttia tunteesta. Tunteesta, jonka musiikki, tanssiminen, lumi, valkeus, hiljaisuus ja kylmyys antavat. Juuri sataneen lumen tuoksu on niin rauhoittava. Täydellinen talvipäivä. Vain minä ja ajatukseni. Kukaan ei olisi siellä tuomitsemassa, kinaamassa, puhumassa, katsomassa, nauramassa, itkemässä. Vain minä loputtomassa valkeudessa.
Kunnes se käänyisi yöksi. Kylmä, pimeä yö. Tiedäthän, epätoivo on myöskin ihmeellinen tunne. Maata lattialla, katsoa ikkunan läpi, nähden vain tulen heijastuksen. Kuunnellen tulta takassa. Pyörien ympyrää pimeydessä. Kaikkialla mustaa. Syvää sinistä, mustaa, tummaa valkeaa, ei aurinkoa, vain kuu ja tähdet. Ei enää satavaa lunta, vain pimeys.
Mutta ei. Minut on kirottu ja nyt on 'kesä'. Rakkauden kesä 2013. Ärsyttää kuinka kaikki kesät ovat 'rakkauden' kesiä. Mistä tämä nimitys tulee? Noh, minkä teet. Istun kädet puuskassa odottaen syksyä.
So where were we?
At least not in something I belive in. Toughts runs away, while going to upstairs to go for a bed. Well, it can't always work, can it?
You know movie called Anna Karenina? Exelent movie! Wonderful, mysterious, made me think so much. But also the musics from it. Marvelous. Made me wish for a quiet winter day. You also know those days when it is light, but still is snowing? World is covered up with silence. There is no one else in the world, it is so white and pure and new and magical. I wish it would be that day, and alone at here summercottage, I would just play these musics from the movie, dance, dance, dance. Spin around, go to the balgony watch the snow and dance some more. Dance the whole day, forget the badness of living. And just purely enjoy of the feeling. The feeling that music, danceing, snow, witheness, silense, coldness gives. Smell of the snow that just have fallen is so calming. Perfect winder day. Only me and my toughts. No one would not be judgeing there, argueing, speaking, looking, laughing, crying. Only me in endless whiteness.
Untill it would turn into a night. Cold, dark night. See, sometimes despret is wonderful feeling as well. Lying on the floor, watching trough the window only seeing the fire flashing back. Listening the fire in the foreplace. Spining around in darkness. Everywhere black. Deep blue, black, dark white, no sun, only a moon and the stars. No snowing anymore. Only darkness.
But no. I have been cursed and now is 'summer'. Summer of love 2013. It is irritading how all the summers are called as a summer of 'love'. From where this name comes? Well, what can you do. I am sitting here my arms grossed my chest, waiting for the Autumn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)