Fuck you ja se huono puoli

Mihin me jäimmekään?

Ei ainakaan mihinkään, mihin minä uskoisin. Ajatukset karkaavat siinä välissä, kun nousee portaita ylös mennäkseen sänkyyn. Aina ei voi toimia, eihän?

Teidätte elokuvan Anna Karenina? Loistava elokuva! Ihana ja mystinen, sai minut ajattelemaan niin paljon. Myös musiikit. Täydellistä. Sai toivomaan hiljaista talvipäivää. Tiedettähän myös ne päivät, jolloin sataa lunta, mutta on myös valoisaa? Maailma on peittynyt hiljaisuuteen. Ei ole ketään muuta, niin valkeaa ja puhdasta, uutta ja taijan omaista. Kunpa olisi tuo päivä, yksin täällä mökillä. Soittaisin vain näitä musiikkeja elokuvasta ja tanssisin, tanssisin, tanssisin. Pyörisin ympäri, menisin kuisitille katsomaan lunta ja tanssimaan lisää. Tanssia koko päivä, unohtaa elämisen pahuus. Ja vain puhtaasti nauttia tunteesta. Tunteesta, jonka musiikki, tanssiminen, lumi, valkeus, hiljaisuus ja kylmyys antavat. Juuri sataneen lumen tuoksu on niin rauhoittava. Täydellinen talvipäivä. Vain minä ja ajatukseni. Kukaan ei olisi siellä tuomitsemassa, kinaamassa, puhumassa, katsomassa, nauramassa, itkemässä. Vain minä loputtomassa valkeudessa.

Kunnes se käänyisi yöksi. Kylmä, pimeä yö. Tiedäthän, epätoivo on myöskin ihmeellinen tunne. Maata lattialla, katsoa ikkunan läpi, nähden vain tulen heijastuksen. Kuunnellen tulta takassa. Pyörien ympyrää pimeydessä. Kaikkialla mustaa. Syvää sinistä, mustaa, tummaa valkeaa, ei aurinkoa, vain kuu ja tähdet. Ei enää satavaa lunta, vain pimeys.

Mutta ei. Minut on kirottu ja nyt on 'kesä'. Rakkauden kesä 2013. Ärsyttää kuinka kaikki kesät ovat 'rakkauden' kesiä. Mistä tämä nimitys tulee? Noh, minkä teet. Istun kädet puuskassa odottaen syksyä.

So where were we?

At least not in something I belive in. Toughts runs away, while going to upstairs to go for a bed. Well, it can't always work, can it?

You know movie called Anna Karenina? Exelent movie! Wonderful, mysterious, made me think so much. But also the musics from it. Marvelous. Made me wish for a quiet winter day. You also know those days when it is light, but still is snowing? World is covered up with silence. There is no one else in the world, it is so white and pure and new and magical. I wish it would be that day, and alone at here summercottage, I would just play these musics from the movie, dance, dance, dance. Spin around, go to the balgony watch the snow and dance some more. Dance the whole day, forget the badness of living. And just purely enjoy of the feeling. The feeling that music, danceing, snow, witheness, silense, coldness gives. Smell of the snow that just have fallen is so calming. Perfect winder day. Only me and my toughts. No one would not be judgeing there, argueing, speaking, looking, laughing, crying. Only me in endless whiteness.

Untill it would turn into a night. Cold, dark night. See, sometimes despret is wonderful feeling as well. Lying on the floor, watching trough the window only seeing the fire flashing back. Listening the fire in the foreplace. Spining around in darkness. Everywhere black. Deep blue, black, dark white, no sun, only a moon and the stars. No snowing anymore. Only darkness.

But no. I have been cursed and now is 'summer'. Summer of love 2013. It is irritading how all the summers are called as a summer of 'love'. From where this name comes? Well, what can you do. I am sitting here my arms grossed my chest, waiting for the Autumn.

Please don't miss me, just remember me as I am at my best

Niin...

Aloittaminen on vaikeaa. Vaikeaa kun on heitetty loppuun. Kuten myös blogi tekstiä kirjoittaessa. Mistä aloittaa, kun on lopussa. Voinko kirjoittaa tämän lopusta alkuun? Voin? Oi, kiitos.

Miksi pitää olla vahva, ylpeä,itseppäinen, idiootti, tunteeton, negatiivinen?

Puhutko kenelle? Olenko ainut joka tuntee tuskaa? Miten päästää irti jostakin, jota ei ole ikinä edes pidellyt? Miksi kysyn aina niin paljon silti tietäen, että niihin kysymyksiin on vastausta... Kuten, välitätkö? Mitä siun mielessä on? Ja se suurin, ja se joka tulee syvimmältä sydämestäni MIKSI?!

ei loppua, ei alkua, ei keskikohtaa. Mutta tarina.

Yes...

Starting is always hard. Hard when you have been thrown in the end. Like while writing a blog. Where to begine, when you are in the end. Can I write this from the end to the start? I can? Oh, thank you.

Why one have to be strong, proud, stubborn, idiot, heartless, negative?

Are you talking with someone? Am I the only one who feels pain? How to let go of something you have never even held? Why I always ask so much when I know that to those questions there is no answers to be give... Like do you care? What is on your mind? And the biggest and the one that comes from the deepest of my hear WHY?!

No ending, no start, no middle. But the story.

Tänään en jaksa olla nätti.

En vain jaksa. Hymyilen, en katso ketään silmiin, lasittuneen katseen takana on liikaa tunteita. Kysyisit, vetäisin varmaan turpaan. Perkele, kuin kaikki voikin taas kaatua niskaan? Ainoa ihminen jolle haluan puhua... Ainiin, taisin polttaasen sillan. En osaa pyytää apua, en sitä halua. En halua olla heikko enkä pelastettavissa. Hän on niin ystävällinen ja kiltti, mitä teen? No, mie vaan vittuilen. Enkä osaa pyytää anteeksi. Asiat on väärinpäin tärkeysjärjestyksessä, ja vittuunnus kasvaa,vihaan muuten tuota sanaa 'Vittu',ei se pura tunteita se on vain pieni kirous,

Nielen kyyneleet ja tapan tunteeni.

Vinkki kuinka se tehdään, jos on aikaa:

Sulje silmät
Hengitä hitaaaaaasti kymmeneen koko ajan laskien sisään-yksi-ulos, sisään-kaksi-ulos, kun pääset kymmeneen pidä vieläkin silmät kiinni,ajattele positiivisesti(älä positiivista ajatusta, tai tapahtumaan vain ja ainoastaan POSITIIVISESTI) älä avaa silmiä ennen kuin voit ajatella positiivisesti, sitten kun voit avaa silmäsi ja hymyile. Voit hengittää taas vähän aikaa.


Paskat myös siitä,kuinka sanotaan että liikunta auttaa purkamaan tunteet, siitä tulee hyvä ja energinen olo tai että sen jälkeen nukahtaa heti. P-A-S-K-A-T-! Ärsyttää enemmän, kroppa ei pysty nukkumaan, väsyttää enemmän ja aivot toimivat liian hyvin. Kiitos, sille nerolle joka väittäö minulle urheilun ja liikkunnan auttavan.

Tänään helvetin paskan päivän jälkeen tanssi tunnille, näytän zombilta, itkeneeltä, väsyneeltä enkäkeskity. Ope kysyy 'Kaikki hyvin Liisa?' (PERKELE EI OLE EI!!!AUTA MINNUU MIE VAAN KAADUN ENKÄ JAKSA NOUSTA YLÖS, KAIKKI VETÄÄ MINNUU POHJAAN!!!) "Joo, vähän väsyttää" ja pieni sievä hymy.

Ehkä, joskus on hyvä osata valehdella tunteestaan,mutta toisinaan olisi varmaan helpompi vain antautua ja huutaa kaikki pellolle,vaikka sitten sille joka haluaa auttaa ja kuunnelle, jolle vain kettuilee päin naamaa...

Lähden tästä hukuttautumaan suihkuun.


Terv. Helvetin Ämmä, joka ei osaa pyytää ystävältään apua,vaan ajaa tämän yhä pahemmin pois.