Niin...
Aloittaminen on vaikeaa. Vaikeaa kun on heitetty loppuun. Kuten myös blogi tekstiä kirjoittaessa. Mistä aloittaa, kun on lopussa. Voinko kirjoittaa tämän lopusta alkuun? Voin? Oi, kiitos.
Miksi pitää olla vahva, ylpeä,itseppäinen, idiootti, tunteeton, negatiivinen?
Puhutko kenelle? Olenko ainut joka tuntee tuskaa? Miten päästää irti jostakin, jota ei ole ikinä edes pidellyt? Miksi kysyn aina niin paljon silti tietäen, että niihin kysymyksiin on vastausta... Kuten, välitätkö? Mitä siun mielessä on? Ja se suurin, ja se joka tulee syvimmältä sydämestäni MIKSI?!
ei loppua, ei alkua, ei keskikohtaa. Mutta tarina.
Yes...
Starting is always hard. Hard when you have been thrown in the end. Like while writing a blog. Where to begine, when you are in the end. Can I write this from the end to the start? I can? Oh, thank you.
Why one have to be strong, proud, stubborn, idiot, heartless, negative?
Are you talking with someone? Am I the only one who feels pain? How to let go of something you have never even held? Why I always ask so much when I know that to those questions there is no answers to be give... Like do you care? What is on your mind? And the biggest and the one that comes from the deepest of my hear WHY?!
No ending, no start, no middle. But the story.
Sä kirjotat aina niin upeasti.
VastaaPoistaVau :o
Ja sie piristät aina kommenteillasi:) Kiitos:)
Poista