Tänään en jaksa olla nätti.

En vain jaksa. Hymyilen, en katso ketään silmiin, lasittuneen katseen takana on liikaa tunteita. Kysyisit, vetäisin varmaan turpaan. Perkele, kuin kaikki voikin taas kaatua niskaan? Ainoa ihminen jolle haluan puhua... Ainiin, taisin polttaasen sillan. En osaa pyytää apua, en sitä halua. En halua olla heikko enkä pelastettavissa. Hän on niin ystävällinen ja kiltti, mitä teen? No, mie vaan vittuilen. Enkä osaa pyytää anteeksi. Asiat on väärinpäin tärkeysjärjestyksessä, ja vittuunnus kasvaa,vihaan muuten tuota sanaa 'Vittu',ei se pura tunteita se on vain pieni kirous,

Nielen kyyneleet ja tapan tunteeni.

Vinkki kuinka se tehdään, jos on aikaa:

Sulje silmät
Hengitä hitaaaaaasti kymmeneen koko ajan laskien sisään-yksi-ulos, sisään-kaksi-ulos, kun pääset kymmeneen pidä vieläkin silmät kiinni,ajattele positiivisesti(älä positiivista ajatusta, tai tapahtumaan vain ja ainoastaan POSITIIVISESTI) älä avaa silmiä ennen kuin voit ajatella positiivisesti, sitten kun voit avaa silmäsi ja hymyile. Voit hengittää taas vähän aikaa.


Paskat myös siitä,kuinka sanotaan että liikunta auttaa purkamaan tunteet, siitä tulee hyvä ja energinen olo tai että sen jälkeen nukahtaa heti. P-A-S-K-A-T-! Ärsyttää enemmän, kroppa ei pysty nukkumaan, väsyttää enemmän ja aivot toimivat liian hyvin. Kiitos, sille nerolle joka väittäö minulle urheilun ja liikkunnan auttavan.

Tänään helvetin paskan päivän jälkeen tanssi tunnille, näytän zombilta, itkeneeltä, väsyneeltä enkäkeskity. Ope kysyy 'Kaikki hyvin Liisa?' (PERKELE EI OLE EI!!!AUTA MINNUU MIE VAAN KAADUN ENKÄ JAKSA NOUSTA YLÖS, KAIKKI VETÄÄ MINNUU POHJAAN!!!) "Joo, vähän väsyttää" ja pieni sievä hymy.

Ehkä, joskus on hyvä osata valehdella tunteestaan,mutta toisinaan olisi varmaan helpompi vain antautua ja huutaa kaikki pellolle,vaikka sitten sille joka haluaa auttaa ja kuunnelle, jolle vain kettuilee päin naamaa...

Lähden tästä hukuttautumaan suihkuun.


Terv. Helvetin Ämmä, joka ei osaa pyytää ystävältään apua,vaan ajaa tämän yhä pahemmin pois.