Turha vitutus

Jos aloitetaan alusta? 

Tänään oli viimeinen koe, biologia. Koko koeviikon olen saanut kyydin äidiltä koululle, tänään en. Kävelin suloisessa tihkusateessa koululle tuntia aikaisemmin lukemaan. Sade ei haittaa minuu, en ole tehty sokerista. Koululla sain kaverilta oikein kivan paketin ;) 

Koe tilanne... Joo mie meen uusimaan biologian.

Kotona oltiinkin sitten jo puolikahdelta, uusi liittymä ja tappelu kännykän kanssa. Sitten tappelu meikkien kanssa, turhuuksissani naamani töhrin ma. Tappelu niiden poistamiseksi. Tappelu blogin kanssa. Sitten piti säheltää lukkarin kanssa, kun kyseltiin millainen se on ja onko samoja kursseja. Alkoi pikku hiljaa vituttaa. Tulee vain joskus turha vitutus. Eikö? Ehkä menen kirjastoon rauhoittumaan ja käyn samalla suklaata :3

Jotain positiivista tässä päivässä: 

Mummolassa oli hyvää ruokaa :3

Huomenna ei ole koetta. 

Illalla tanssitunti. 

Hyvä musiikki. 

(Mm. The Pretty Reckless, HIM, Black Veil Brides, Kings & Kerosene) 

Niin, ja kärsiikö kukaan muu täydestäkuusta? Itse en ole nukkunut viikkoon... ZZZzzzz...

Kun räpsähtää

Kun maailma räpsähtää, tarvitaan timantteja ripsiin. Miettiikö kukaan mitään kummallisia lauseita?

JeiJ huomenna on viimeinen koe: Biologia (kuka arvaa olenko lukenut) Torstaina vapaapäivä (lue siivouspäivä) perjantaina on jo tyttöjen kanssa pidettävät pyjamapartyt ; ) Hih <3 nbsp="nbsp" p="p">

-Liisa- 

Naarmuilla

Tuntuu kuin olisin naarmuilla, tiedäthän,  olet juuri raapaissut itseäsi hellästi? Tuntenut pienen kivun, mutta sitten sen mukavan helpotuksen tunteen, sen kuinka iho kihelmöi. Ei, en raavi täällä itseäni, mietin vain sisäisiä pikku naarmujani.

Muistan yhden ihanan illan päättyneen pieneen mustasukkaisuuden naarmuun. Eikä miulla edes ollut oikeutta siihen. En tuntenut häntä, hän ei nähnyt minuu. Silti se tyttö, jonka hän ehkä tunsi, joka ehkä oli vain kaveri, joka saattoi olla vain fani, joka saattoi olla tyttöystävä, ihastus, rakastettu, eksä, tuleva tai kuka tahansa randomi sai hänen huomionsa ja minä menin carelicumiin katsomaan vanhaa silkkipukua. 

Nyt rupesi taas houkuttamaan Hän. Hmph... Tuhahtelen täällä ruudun toisella puolella ja annan Sinulle, lukija, vinon hymyn. Mitä kukaan voisi tästä tekstistä ymmärtää, mitä se ketään liikuttaisi. 

Minä lähden pohjoiskarjalaaaaan....vaihdan farkut verkkari housuuuuuun.... Kotiseudulle pohjoiskarjalaaaaa-aaa-aaan kittaan kaljaa auringon nousuun....kotiseudulle pohjoiskarjalaan....

Voidaan siis vetää tämä Sinun takiasi, rakas lukija tai satunnainen ohi selaaja, hulluksi. Mitä kenenkään tarvitsee tässä maailmassa välittää? Kaikki ovat kuitenkin naarmuilla. 

Saat kiltin hymyn, haikean katseen ja lämpimän hyvänyön halin suukolla, joka olet tämän kokonaan lukenut. Öitä

Olen ahkera, kyllä

...ja paskat. Tulin mummolassa syömästä vähän yli yksi ja siitä lähtien olen tehnyt kaikkea muuta paitsi lukenut saksaa, jossa olen huono...

Okei, itseä niskastakiinni maitorahkaa ja lukemaan :)

Auts...

Epätoivoinen kuittaa