Sataa

Takkuiset ripset, tummat silmänurkat, väsynyt katse pyyhkii kiharapilven yli.
Kalpea kuin lakana, iho kuin unessa, käsi pyyhkäisee väsymystä silmistä.
Nukkuva mieli, turhat ajatukset.
Yritän herätä.

Tämän viikon olen paratiisissa, mökillä, sateen keskellä tuijottamassa vastarantaa. Katsomassa auringon värjäämää järveä illalla, kuuntelemassa sateen ropinaa vinoakattoa vasten. Nukun sängyssä kukkatapetin vieressä, katson ikkunan läpi, toisen ikkunan läpi. Talossa on muitakin. Ihmisiä joista välitän, ihmisiä joista tykkään. Talon täyttää mukava tuoksu, ruoka ja ne jotka tarkoittavat minulle turvaa. Olen onnellinen. Voin olla rauhassa ja nukkua vähän, se ei haittaa. Saan nousta maailman parhaasta paikasta, maailman tärkeimmän ihmisen kanssa.

Kiitos.

Elämän hyvät hymyt ja positiiviset pusut

Tänään tuntui (20.2.2013) hyvältä, paljon tapahtui, paljosta selvittiin ja silti hymyillään. Tuli pyyntö postauksesta: Mikä on elämässäsi hyvää? Ensin mietin lähteväni lähestymäänn aihetta vähän materiaalisesti, sitä sitten syventäen, mutta tänään (20.2) tajusin, että parempi kirjoittaa mitä sydamestä löytyy.

Pitkästä aikaa helppo hengittää, eivätkä kädet tärise. Tuntuu hyvältä, tuntuu kuin olisi herännyt pitkästä unesta. Aurinko paistaa ja piriuetit onnistuvat. Pystyn hymyilemään vieraille sekä tutuille, ja mikä parasta aitoa hymyä, ei irvistystä ja vääristynyttä kuvaa minusta, minun hymystäni. Askel on keveä ja tuntuu kuin olisin saanut siivet.

Elämän hyviä asioita on niin monia, materiaalia, ihmisiä, elintaso, maa, ympäristö yms. Itselleni tärkein on silti sisäinen hyvinvointi. Mitä tekee ihanilla ihmisillä ympärillään jos ei osaa nauttia heidän seurastaan? Kuinka arvostaa tavaroitaan, jos mieli velloo pohjamudissa? En pysty edes näkemään Suomen kauneutta surullisena. Katseeni on alas luotu, ja maan vetovoima vetää suunpielet ja hiukset alas. Kun löytää hyvän olon sisältään, on helpompi nähdä pienet negatiivisuudet positiivisuuksina. Sitä ei jaksa kiinnittää pieneen, turhaan, surulliseen sälään huomiota.

Kiitos kuuluu monelle siitä, että voin hyvin. Perheelle, ystäville ja kaikille jotka ovat hymyilleet minulle. Elämäni parhaita asioita ovat ne pienet jutut, joiden takia olen aina päässyt tippummaan jaloilleni, vaikka pudotus olisikin ollut pitkä ja kova. Vähän aikaa huimaa, mutta hyvin on aina käynyt. On ihanaa välillä tippua kovaa, jotta voi taas nähdä maailman uudelleen yhä vain kauniinpana. Osaa arvostaa jokaista hyvää hetkeä, pientä hymyä, kaunista kylmyyttä, kaikke turhaa ja kaikkea tärkeää.

Elämä on hyvin, kun pystyy putoamaan, mutta luottamaan, että siitä selviää ja pääsee takaisin ylös. Kuin Benji-hyppy. Sellaisen tahdon joskus tehdä, tiputttautua korkealta tyhjyyteen, silti luottaen, että köysi kestää, ja pääset turvallisesti alas. Niin pitkään asiat ovat hyvin, kun positiivinen asenne säilyy.

Rakennan hyvän elämän hetken onnesta, satunnaisesta surusta. Tullakseni paremmaksi ihmisenä.

Caramel & Nuts

Maailmaa järisyttävä havainto elämästä!

Miehet älkää loukkaantuko tai pahoittako mieltänne, tämä ei ole henkilökohtaista, tai korvatkaa mies- sanojen tilalle, tyttö- sanat :D

No mutta siis: Olen tässä nyt 6kk halunnut hyppiä erään jätkän edessä tasajalkaa ja kiljua. Syynä se, että: tykkäsin hänestä-hän tykkäsi miusta- mie panikoin- ignooraus molemmilta- hän ehkä seurustelee-ja vittuunnus asiaan. Siltten alkoi ahdistus. Kolmos-luokalla satuin vannomaan, etten enää itke jätkien takia, noh en olekkaan. Nyt sitte uusi päätös, sille päätökselle kaveriksi, paskat mie miehistä, painukoot hevonvittuun, kaikella rakkaudella kultapienet, en jaksa välittää. Ja näin ollen olen onnellinen ja iloinen:) Miksi pitäisi vaivata päätä jollain, josta saan paniikki kohtauksia? Ne ei miun elämää sekasin saa, mie sen sekotan ja tuhoon, jos semmonen temppuu pitää tehdä. 

Elämä on herkkuu ja hulluu, aivan loistavasti niinkuin tuo suklaa! Makeeta nätillä kuorrutteella, välissä niitä kovia suolaisempia paloja, ja sulaneena ällöttävää. Kellään muilla hyviä vertauskuvia? Oma älyn väläykseni oli : Kuin kani taikurin hatussa. (= eli odottaa kiltisti, ei valita ja mukava olla, joko vedetään pois tai sitten tylsyyttään hyppää itse, aivan kuten elämä) 

Tämän ilon tunteen kunniaksi, päätin vähän pelleillä. Etsin nuo rakkauspakkaus-korkkarit joilla olen huimat 170cm pitkä! (12,5cm korko) Ja uuden ihanan paidan. Harmi vain, että on jo näin pimeää niin nopeasti.

Tää typy ei tartte miehiä pysyykseen pystyssä, jos pelkää minnuu, tai mie en kiinnosta, niin miksi miun pitäisi sitten sellaisesta henkilöstä kiinnostua? 

Ja yksi uusi "rakkaus" (kyseessä siis mies...) Ed Sheeran < 3 Awsh kun on ihana laulaja ja söppänäkin vielä!

Ed Sheeran - You Need Me, I Don't Need You

Ed Sheeran - Drunk


Illan jatkot ihanaiset!

Mistä kaikki alkoi?

Pitkästä aikaa upposin vanhoihin kirjoituksiini, täällä blogin puolella. Ja vain huomatakseni, että tyyli on muuttunut. Silloin joskus, viimekeväänä, kirjoitin unenomaisemmin ja asioista jotka eivät olleet niin konkreettisia. Saatoin jakaa tänne ajatukseni ja tunteeni, rivienväliin kirjoitettuna. Silloin kirjoitin pääsääntöisesti iPadilla, yöllä. Sitten keksin haluta pitää lifestyle-tässäriepujatoinensieltäjatäältä blogia, kunnes ajauduin kriisiin blogini kanssa ja vaihdoin nimeä. Julkaisemissani teksteissä ei ikinä ole ollut järkeä, tai suurempaa merkitystä muille. Täällä ei ole pysynyt seuraamaan kenenkään tyyliä, tai poliittisia näkemyksiä. Tämä on ollut paikka miulle, ja Miun ajatuksille. Välillä tuntuu kuin olisin eksyksissä, silloin palaan lukemaan vanhoja tekstejäni ja muistan asioita. Tämän takia ihmiset varmaan pitävät päiväkirjojaan?

Haluaisin löytää taas sen innon ja jaksamisen, joka miulla oli lukion ykkösellä. Varsinkin silloin keväällä. Olisi taas ihana kirjoitta, ja kirjoittaa, ja kirjoittaa. Saada selvitettyä pää. Tällä hetkellä koko maailma pyörii taas liian vinhasti ympäri ja ympäri.

Aika on mystinen asia
Onnellisuus

Toinen asia, mikä hyppäsi silmään vanhoja päivityksiä selatessa oli se, että miusta on aivan upeaa kuinka Suomessa on neljä vuoden aikaa. Katsoin niitä kesäisiä kuvia, ja sitten ulos pimeään. Kun oikein ajattelee rupeaa huimaamaan, kuinka paljon rakastaakaan ympäristöänsä. Surin juuri joulun loppumista, mutta eihän siihen ole kuin jotain 351? Päivää. Kesä on siinä välissä, ja kevätkin on tulossa. Sitä enne kuitenkin vielä talvi. Suomen kylmä ja kaunis talvi. Innolla odottaen, rupean nyt lukemaan. Öitä yön hiipparoijat sun muut.

Jyväskylässä - kylässä jyvä

Täällä siskon luona, siskon kanssa, nyt oleillaan kaksi yötä, edellinen ja tuleva. Elikkäs huomenna uuden vuoden viettoon takaisin mökille. Pari mukavaa asiaa löytyi aleista, nyt tuoksuu pizza ja sen jälkeen kutsuu kävely sekä leffa. Ihanaa viettää aikaa kaukana kaikesta tutusta, jonkun silti tutun ihmisen kanssa. Tuntuu hyvältä ja tiedän taas hetkellisesti, mitä onnellisuus on.

Tämä pieni ihmisen jyvä jatkaa kyläilyään ja palailen sitten myöhemmin kuvien kanssa tänne satuilemaan.