Kun ei vaan...

Osaa? Halua? Jaksa? Tahdo? Pysty? Ymmärrä? Kykene?

Mitä sitten tapahtuu? Mitä sitten, kun syntyy fiilis;

En halua. En osaa. En riitä. Olenko yksin?

Kysymykset alkavat pyöriä päässä...
Onko unelmien prinssiä? Onko tulevaisuutta? Onko tuolla jossain jotain parempaa? 

Yhä uudelleen ne pyörivät...
Miksi minä? Miksi juuri nyt? Miksi täällä?

Aina vain enemmän...
Miten jaksan edespäin? Miten ymmärrän maailman? Miten ihmiset minut näkevät?

Ja enemmän...
Kuinka uskalla? Kuinka olen kuka olen? Kuinka näen maailman?

Kunnes ne sokeutuvat...
Olenko minä, vai olenko hän? Olenko todellinen? Olenko tämän arvoinen?

Karkaa äänetön huuto, joka purkaa paniikin. Makaan yksin. Siveet sidoin itse ja lävistin nauloilla. Niiden irti repiminen sattuu, mutta haavat umpeutuvat.

Se olin minä, joka ajoin itseni tähän. Se olin minä, joka kuiski rumia korviini, joi teetä kanssani ja kerroin itse, kuinka olin väärä. Se kaikki lähti omasta suustani, kantautui korviini jasyöpyi mieleeni.

Silti mikään ei ole minun syyni,tai vikani. Heikkouteni on vahvuuteni ja saatan sulkea silmät itseltäni, kun kuljen peilin ohi. 

Appa-Diipa-DUUUU!

Jotenkin nyt rallatuttaa. Moikka taas, tällä hetkellä varmaan teen jonkin sortin nilkan ojennuksia, tanssiharkoissa, mutta en vain voinut jättää tätä liian myöhään, (en olisi ehtinyt tanssitunnin jäälkeen) enkä myöskään olisi voinut, survoa tätä edelliseen postaukseen.

Noh, olen tässä vähän mietiskellyt ja tullut siihen tulokseen, että tahtoisin tehdä joulukalenterin tänne. En tiedä tahtooko/haluaako/kaipaako/toivooko kukaan sellaista tänne ilmestyväksi, mutta sitten omaksi ilokseni, jos ei muuten. Tavan postaukset ( joiden väli on harventunut huomattavasti :/ Anteeksi) jatkuvat silti. Ajattelin ajastella nuo joulukalenterin `luukut`, toivottavasti ei kuulosta aivan hiriviältä.

Monta hienoa suunnitelmaa on jo niitä luukkuja varten, kuvia, runoja, ja kaikke ahauskaa:)

Nyt illan jatkoja mussukkaiset : )

Pantomiimia(ko) kokeessa?

Kyllä, koeviikko on jo puolessa välissä, ja vain kaksi koetta jäljellä -> Kohti pitkää viikonloppua:)

Tänä aamuna, kun kello 10.00 käänsin koepaperini, niin tsippa-daipa-duupi-daa-titi-ja-tyy:
Olin lukenut kokeeseen [ ]
(en [X])
Tajusin kysymykset [X]
Osasin vastata []
Osasin kirjoittaa turhaa löpinää [XX]
Katsoin hämmentyneenä 20 min. jonkin sorttista hupi showta [X]

Kyllä, eräs tyttö tuli vähän yli kymmenen auditorioon ja ovella ollut opettaja huitoi toisen opettajan paikalle. Laskin selvästikkään ei toiminut. Lukitsemisen kanssa oli ongelmia. Sen verran kuulin, kunnes kaikki kolme menivät alas, (istuin siis itse toiseksi tai kolmanneksi ylimmällä rivillä) huitoivat ja supattivat sitten siellä edessä melkein ihan lavalla. Oma kysymykseni oli : Valitse kuusi näistä käsitteistä ja selitäne. Anna kustakin myös esimerkki. En ollut kuullut puolistakaan, joten hyvällä omallatunolla seurasin mahtavaa huitomista ja äänetöntä puhetta. Se näytti oikeasti joltain pantomiimi esitykseltä. Tilanne ratkesi siihen, että opettaja lähti jonnekkin laskimen kanssa ja tyttö pois auditoriosta. ( Eri ovista, eri suuntiin) Sitten siinä seurailinkin tovin käsitteitäni ja päädyin selittämään hyve-etiikan. Kohta opettaja sitten ryntäsi (kyllä, ryntäsi!) takaisin auditorioon leveä hymy naamallaa, laskin toimi taas! Hetken aikaa iloisesti nousi auditorion portaita voittajanhymy huulillaan, pälyillen tyttöä. No, eipä tyttöä löytynyt, niin kajauttaapa tuo ilonen laskimenkorjaaja: MISSÄ ON SE TYTTÖ, JONKA LASKIN TÄMÄ ON?!!
((WTF? Tämä on koe, ja juuri äsken, kun tulimme kokeeseen, kyseinen opettaja käski olla hiljaa? ))
Noh, joku vastasi opettajalle; tytön koe oli luokassa. Voi opettajan naamaa, meinasin revetä, joko sille ilmeelle, jupinalle jota vastaus sai aikaan, tai sille, että piti sukeltaa kiduttavan  ruumiillisesti kovia otteita käyttävän poliisin ajatusmaailmaan, ja miettiää saako kiduttaa käyttää kovia ruumiillisia otteita, terroristi epäiltyä kohtaan, joka aikoo tussauttaa koulut. Ja millä eri etiikan aloilla tekoa voi tarkastella? 
En sitten tiedä saiko tyttö laskintansa, kun eivät opettajat häntä tainneet lähteä etsimään, ei kuulma ollut heidän velvollisuutensa.

Keskityin tehtäviini, jatkoin käsitteiden selittämistä ja poliisin mielen tutkimista. (Tein kahta tehtävää yhtä aikaa, sillä olen  nainen. ( o.O)) Ja kuinkas muutenkaan, kuin jonkun herätys alkaa soida, aivan vieressäni! Ensin olin saada sydän kohtauksen, sama ääni kuin omassa herätyksessäni! Mietin tovin nousenko ja tarkistan, onko se minun. Tajusin kumminkin, ettei se voinut olla. Omani oli äänettömällä, jolloin minulla ei toimi herätys (en tiedä miten se on mahdollista, olen nukkunut melkein pommiin kiitos sen) minulla ei ole herätyksiä, kuin kello 7.00 ja 19.00 joten puoli 11 omani ei voi soida. Niin ja se oli pois päältä kokonaa. No, opettajat tulevat etsimään laukkua, joka soi. Löytävät sen ja sammuttavat kännykän. Mahtoi sen omistajaa hävettää. Osan ottoni hänelle.

Mutta positiivista! Kellään ei ollut korkkareita, tai ainakin he osasivat kävellä niillä hiljaa viedessään koetta!

Hyvää Lauantaita

Hyvää lauantai iltaa muruset! Pyöräytin juuri omenakakkupiirakan ja lämmitin glögiä. Herkuttelun jälkeen siirryn katsomaan viimeistä Harry Potteria, sitä viimeisen viimeistä osaa :) selitykset oli tänään kohdillaan, kun selitin minkä leffan katson.

"Se viimesen, viimesen harry potterin, kun eilen katoin sen viimesen toiseks viimesen."

Hyvää iltaa teille, mie aion pitää oikein "mukavan" leffa illan, heittomerkit sen takia, että liian moni hyvä henkilöhahmo kuolee tuossa leffassa. En tule selviämään siitä ilman nenäliinoja, snifff.

Miete, tai haamu siitä

Olisikohan syytä ruveta nukkumaan talviunia? Mietin tässä juuri, että kesäisin en saa unta valoisuudeen takia ja talvella en pysy hereillä kiitos pimeyden. Mikä tässä enää piristää? Koeviikko tulossa, kurssit sekaisin ei tietoakaan siitä mitä aion kirjoittaa ja voi apua...

Huoneeni katto ja seinät ovat mielenkiintoisia. Niitä kykenee tuijottamaan tuntikausia, jäädä vain katsomaan miten pienet epätasaisuudet luovat varjoja, ja kuinka varjot taas luovat kuvia, jotka heijastavat ajatuksia pään sisään. Ajatuksia joiden alkuperää ei tiedä, ei tiedosta ei tahdo ei jaksa. Makaamaan paikallaan, eikä oikeastaan edes ajattele. On vain. Yrittää saada ajatuksesta kiinni, mutta luokin uuden, ja uuden, ja uuden, yhä uudelleen yrittää tavoittaa sen ajatuksen joka karkasi, milloin? Tunti, kaksi vai viisi sitten?

Aika tekee hyppyjä, kello on kolme, ja tunnin päästä viisi yli kolme. Kello on neljä ja minuutinpäästä jo seitsemän. Mitä täällä tapahtuu? Onko se tämä pieni pää joka alkaa luisua poluilta?

Monella tapaa Underground

Monella tapaa Underground. Olen ollut nyt viime aikoina niin väsynyt, etten ole kyennyt (lue olen tuijottanut seinää) tekemään yhtään mitään. Kertakaikkiaa ensimmäistä kertaa koen kaamosmasennuksen, vai mikä se on? Saa oikaista, jos oli väärä termi. Mutta kysymys kyyluu, mitäs teille kuuluu? 

Itse hengailen Äipän antamassa nimpparilahja Kiroileva Siili-paidassa:) Aika hauska:) Todellakin haluan kaivautua kuin siili maan alle nukkumaan. Tai, no kyllä sänkykin kelpaa. Yöpöksyt jo valmiiksi jalassa, ovat siirtyneet nämä Cubuksesta vuosi sitten ostetut yökkärin housut olo-housuiksi:) Ihanan pehmeät ja isot, kuten kuvasta huomaa, jalkaterät ei näy, kiitos sen että pituutta löytyy 157,5 ja housut on sunniteltu standardi mitoissa oleville 170 pitkille, hoikkalantioisille tytöille. Kaulassa on Helsingin Kampin Auringosta ostettu koru, ja nopat on ostettu Kampin Heurekan liikkeestä. 

Ensiviikolla olisi taas koeviikko... Olisivatkohan ykköset oppineet käyttäytymään kokeissa? Korkkarit ovat aivan turhia, ne vain häiritsevät muita. Ajoissa olo on sallittua, ja kun lähtee/tulee auditoriosta, voi ystävällisesti pyytää väistämään eikä vain ruveta tunkemaan ja tulemaan päälle. 

Kiitos ja illan jatkot:) 

Ööh, moi?

Mitä kuuluu? Täällä on ollut vähän hiljaisempaa. En koe blogiani velvollisuutenani, se on osa vapaa-aikaani, jota siis ei ole ollut nyt vähään aikaan. Ei kiva. Kouluhommat kaatuvat päälle ja pitäisi revetä kaikkialle. Nyt tänään olisi pääsy yksin mökille. Porukat tulevat huomenissa, eli ihana ilta itselleen tulossa (toivon mukaan, suunnitelma on vielä vähän epävarma)

Nyt pakko palata takaisin todellisuuteen, eli yhteiskuntaopin tunnille...

See U!

Murtumisia

Tänään onnistuin tanssitunnillani todennäköisesti murtamaan varpaani. Ainakin se on kovin kipeä ja turvonnut ja siinä on kummallinen patti:/ Noh, ehkä se siitä ja elämä jatkuu.

Muutenkin ollut nyt henkisiä murtumia, ainakin lähellä olevia. Tehnyt mieli itkeä jostain aivan turhasta tai ihan ilman syytä. En ole oikein jaksanut tehdä mitään, ja olen vain maannut paikoillani. Aamuisin on ollut hirveän vaikea päästä ylös, vaikka olisi nukkunut pitkään ja hyvin. Silti ei vain Tahdo herätä ja Nousta ja Mennä kouluun. Uudestaan ja uudestaan. Kouluhommat kaatuvat päälle, pitäisi ehtiä revetä vielä moneen muuhunkin suuntaan.

Tavallisesti pimeys ei ole syksyisin ollut ongelma minulle, mutta nyt voisiko olla niin että olen muuttunut ihmisenä? Uskallanko edes ajatella sitä luvan kanssa? Olenko voinut muuttua? Minä? Kun en tiedä kuka olen, voinko muuttua? En ole valmis löytämään itseäni, tykkään olla juuri nyt ja näin.

Blogissakin on ollut hiljaista juuri murtumien takia, ehkä mie tästä rupean palailemaan tännekin kunnon juttujen kanssa:) Reissu Helsinkiin nyt viikonloppuna ja tarkoitus olisi katsella pitsejä wanhojen mekkoon:) Äippä tekee mekon miulle, kun en ole aivan standardi mitoissa XD (157,5 cm on hyvä pituus)

Illan jatkoa ja jaksamisen sinne :)

Tarvitsetko rakkautta?

Tule tänne, nauti ja kasva ihmisenä, herää joutsenena ja rakasta ystäviäsi!!! Olette ihania Hanna, Mira ja Emilia!!!! Ihanaa viettää tyttöjen ilta, nauraa, hyppiä, tanssia, sekoilla ja puhaltaa serpentiiniä!!! kaunis maailma ja kauniit ihmiset!! Avatkaa silmänne ja lentäkää mielikuvituksessanne!!! Olekaa vapaita ja rakastakaa!!!! Antakaa olla ja korkatkaa!!! Elämä on kaunis ja ihana!!!! Mitä ihanampaa kuin rakkaus ja ystävät!!!

Älkää välittäkö niistä paskoista jotka luulevat tietävänsä kaiken elämästäsi, luota ystäviisi ja ole kaunis ja rakastava!!!

<3: Nukke!!!!