My Heroin(es)

Vaikka olen vastaan We Heart It- postauksia niin... 

Tällä hetkellä vain pakko päästä jakamaan näiden neljän naisen ihania reploja.

*kuvat ovat linkkejä*

Taivaalla tuulee enkä kadu mitään, en yhtään mitään

Edith Piaf - Non, Je ne regrette rien

Kuinka monesti olen aloittanut sanalla: Sataa? Kuinka monesti olen kertonut rakastavani sadetta? Kuinka tuntuu, että maailma itkee takiani? Tai kanssani? Sataa, enkä näe vastarantaa. Maailma on rajannut minut pieneen tilaan. Sumentanut mieleni, kuten usva järven. Vai onko se sadetta? Onko mieleni höyrystänyt kyyneleeni sumuksi? 

Mutten välitä, en. En jaksa, en halua. En vain välitä. Elämässä ei ole mitään, mitä minä katuisin. Voisin elää jokaisen päivän pääpystyssä uudelleen. En välitä, en kadu. Seison tässä valintojeni takia, enkä aijo niiden takia kaatua. Antaa maailman kaatua ympäriltäni minä seison ja odotan kaiken rauhoittavan, pölyn laskeutuvan, tanssiakseni tuhon yli. Kevyin askelin, pienin hypyin ja piruetein kaiken yli. Pyörien yhä uudelleen ympäri, ympäri kunnes kaikki sumenee ja olen jossain muualla. 

Nostan jalkani ylös, laskiessani jälleen alas ne osuvat kosteaan sammaleeseen. Vajaon hiukan, vain huikan. Jään katsomaa uutta elämää. Niin se vain menee. Jonkin tuhoutuessa, syntyy jotain kauniinpaa. 

How many times I have started: it rains? How many times I have told how much I love rain? How it feels like the whole world is crying because of me? Or with me? It rains, I can't see the other shore. World has confined me into a small space. It has blurred my mind, like the mist has blurred the lake. Or is it the rain? Has my mind evaporate my tears to fog?

But I don't care, I don't. I don't stand, I don't want to. I just don't care. There is nothing I would regret in my life. I could live every single day again and keep my head held high. I don't care, I don't regret. I stand here because of my choises, and I won't fall because of them. Let the world fall around me, I will stand right here and wait everything to calm down, the dust to set down, so I can dance across the destruction. With light steps, small jumps and pirouettes across everything. Spining around again and again untill everything becomes misty and I am somewhere else.

I lift my feet up, when I put them down again they hit wet bryophyte. I sink a bit, but only a little. I remain to look a new life. That is how it goes. When something gets destroyed, it gives a birth to something more beautiful. 

-Please don't judge my english, it's bad I know, but i wanted to try, 'cause so many of my visitors aren't Finnish- 

And you could dance with the sky

Tässä pieni todistus liittyen bloggaamiseen

Kuten eilen yöllä kirjoitin, miusta ei ikinä tule kunnollista bloggaajaa, tai ainakaan niitä suloisia, ihania valtavirran bloggaajia ihanilla asukuvillaan. Oltiin viimeviikolla tyttöjen kanssa liikenteessä ja ja ajattelin, että voisin pistää tänne kuvaa tulemaan miltä mie näytän. Päällä oli lemppari mekko ja kivat korkkarit, naama ei ollut ihan hirveä. Mutaa yritäppä siinä ottaa minusta kuva. En ole mikään petolinnunperse joka on mädäntynyt viiden raiskaukerran jälkeen, mutta kuvat ovat jotain sitä luokkaa. Miulta puuttuu vain se kameranedessä olo geeni. Niin tässä nyt tulos:

"Joo hei et tasan ota kuvaa miun naamasta"

"Yritän olla söpö. Ai ei toimi?"

"Sadetanssi? Vai hei jeij mmie jammailen kameralle"

"Jooh, tämä on se paras"

Pyörteinä veden pinnassa

Ei miusta ole kirjoittamaan kunnollista blogia. Postausvälit mitä sattuu, jutut sieltä tänne ja kuvat tuolta tonne. Todistan erään bloggaukseen liittyvän asian huomenna. Jos jaksan.

Nyt makaan sängyllä ja yritän mennä nukkumaan. On vain liian kuuma. En muista milloin olisin nukkunut oikeasti. Viime vuonna? Joululomalla? Noh, ei se nyt maailmaa kaada, vähän järisyttää kun aina vain väsyttää ja on vetämätön olo. Mutta ehkä mie tästä pakotan itseni ylös. Yritän huomenna saada aikaan postausta kuvilla. Sain paritkin kuvat muokattua, mutta sitten iski laiskuus...

Niin ja pari asiaa mitä odotan innolla! Lähden mamin kanssa Riikaan pitkäksi viikonlopuksi ja tullaan juuri ennen Ilosaarirockia! Niitä kahta innolla odottaen!

Öitä kullat

Nojaa pääsi taakse, sulje silmäsi ja katoa

Se kun ei ole aikaa. Hetket sulautuvat yhdeksi. Ei ole mitään kiirettä, ei ole kelloa ei ole määränpäätä. Varpaat vedessä, aamu tee saunan katolla. Minne kaikki katoaa ja kuihtuukaan? Välittääkö kukaan edes? Juostaan sokkona eteenpäin, ei välitetä seinistä, juostaan niistä läpi vaikka ne olisivat kantavia seiniä. Tuhotaan, koska on kiire. Juostaan koska ei päästä minnekkään. Ei jäädä tähän hetken vaan halutaan seuraavaan.

Juostaan, juostaan, juostaan.

Olenko aino joka ei omista sisäistä kelloa? Ei edes halua. Menen juuri nyt, tulen juuri silloin. Jään tähän, nyt, huomenna, eilen, kohta, josku, milloin vain. Tämä hetki ei omista sekunttiakaan. Se ei ole tulevaa eikä menevää, se vain on. Sille ei voi mitään. Parempi vain anttaa olla ja katsoa. Tanssia sen tahtiin ja nojata pää taakse.

Upotaan yhdessä. Upotaanko?

Jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin

(Päivitys tehty iPadillä, anteeksi kirjoitusvirheet)

Ihastuksista vielä sen verran että;

Ei sitten, ei sitten, ei sitten, ei sitten PERKELE ei sitten!!

Ja erittäin huonolla enkulla kirjoitettu viesti viime yöltä, noin kello yksi yöllä. Antakaa anteeksi. Kirjoitettu ei enkku-natiiville kaverille kirjoitettu, ajatus joka valaisi tämän pään.

I finally got it! 0.0 They are scared and need attention! Thats all. They cant possibly stand to be alone even a one tiny moment. Thay must know that some one thinks they are sexy, awesome and they must have love all the time. And they don't really care who gives it to them! But when they find someone who is willing to give love and attention they magically can keep them around. Thay cant let go. Thay are scared!!!


Onnea sille joka tajusi.

Niin ja helvetin facebook, helvetin facebook, helvetin facebook HELVETIN FACEBOOK jos joku ei sielä tajunnut.

Se olen minä joka vahingoitan itse itseäni. Selvä. Asia tarkistettu. Se olen minä. Kiitos ja kumarrus. Minulla leikitään, leikin mukana, olen häviävä osapuoli ja ainiin terve olen vain se kiva pelinappula jolla leikitään kun ei ole muuta tekemistä. Tekisi mieli julkaista tämä facebookissa englnniksi, jotta asia tulisi ymmärretyksi. Ja nyt jos joku kysyy miksi en lopeta. Vastaus on. Adikti. Riippuvainen. Säälittävä. Heikko. Siniset silmät, mustat hiukset ja snake bites it. Kiitos.

Itse aloitan itse tämä leikki pitäisi siis kestääkkin. En kestä, mutten myöskään pysty lopettamaan. Ja joku ihmettelee miksi en usko rakkauteen, happily ever affter? Fuck it. Ei semmoista ole. Johonkuhun aina AINA sattuu. Nyt se olen minä. Kolahtaa kovaa ja korkealta sen voin vannoa. Voinko kostaa? En, ellen lähde englantiin ja ryhdy vampiksi, laihduta noin 10kg, mutten menetä yhtään rinnoista ja hankin kauniimmat kasvot ja täydellisen viettely taidon. Korsetin ja korkeat korot.

Ihana elämä, ihana maailma ja ihanat miehet. Haistakaapa kuulkaa kultaseni paska. Ja oi kyllä, minä hymyilen kirjoittaessani tätä. Hymyilen ja silmiä kirvelee. Ehkä en välitä ja lipetan ja etsin uuden ja jäädytän katseen. Näinhän se on aina ennenkin toiminut. Kiitos ja heihei.

Tätä täällä, hukattua aikaa ja kadotettuja tunteja.

Ensiksi en ole tilivelvollinen.

Toiseksi kiitos vastauksista kyselyyn, taidan jättää sen tänne vielä niin saatte tökkiä lisää. 

Kolmanneksi: hukattua aikaa.

Viimeiseksi kaikki näyttää paskalaatuisilta, mutta te halusitte kuvia. Moi.

Miksi?

Miksi ihminen ihastuu? Mikä on se 'juttu' sen takana? Haluavatko ihmiset oikeasti ihastua päättömästi, tuntea pahaa oloa, perhosia vatsassa, iloa, surua, ahdistusta, onnea, epävarmuutta samaan aikaan? Ja ne jotka sanovat ihastuminen on maailman ihanin ja luonnollisin asia hypätkää jorpakkoon. Myönnetään, ehkä silloin, vain silloin, kun ihastuksen kohteella on tunteita takaisin ja kaikki on mahdollista ihastuminen voi olla siedettävä tunne. Mutta entäs sitten kun ihastus ei vastaa takaisin?

On eri maasta, omistaa tyttö/poikaystävän, on 'liian' vanha, nuori. Tai mitä jos ihastus on paskiainen? Naurattaa tyttöjä minkä kerkeää ja juoksee vain pillun perässä? Tai vähät välittää mistään? Ei tajua maailmaa ja sitä että joku olisi kiinnostunut hänestä? Tai kun ihastuminen meneekin väärin päin? Sinusta tykkää oihminen josta et itse tykkää mitenkään päin, miten sanotaa sievästi ettei olla kiinnostuneita, ilman että museretaan toisen maailmaa?

Tuntuu myös olevan tarve ihastua koko ajan. En jaksa tahuta. Koko ajan pitää olla joku josta puhua, joku jota ajatella, joku joka saa ilman syytä hymyilemään ja itkemään. Yksinäisyyden pelko? Netistä katselee kaikkia söpöjä pareja ja kaupungilla liikkuessa näkee suloisen parin pitävän hauskaa. Sitä toivoo että, voih olisipa minullakin joku! Yleensä itse pysähdyn siinä välissä ja yritän muistaa hengittää ja olla kiljumatta. Käyn ostamassa suklaata ja menen peiton alle.

En halua ketään, en tarvitse ketään. Ennen kaikkea minä en löydä ketään. Ei, minulla ei ole liian pitkää ja vaikeaa vaatimus listaa. Haluan vain ihmisen jolla on silmissä sitä jotain, suloinen hymy (tai hymy ylipäätänsä) ja joka kestää minua! Siinä kaikki. Ja ei, ei mitenkään päin ketään. Aina kuvittelen että nyt löytyi. Se kestää pari viikkoa minua ja sitten vaimene. Kiitos olenko noin inhottava ihminen? Myönnetään en ehkä ole se koko ajan voileipiä tekevä ja hymyilevä kympintyttö ja täydellinen kroppa/naama/tyyli/hymy viritelmä. Mutta en minä myöskään mikään koko ajan valittava, kosketusta välttävä, nalkuttaja, noita-akkapetolinnunperse ole! Huomatkaa ristiriita, aloitin kappaleen sanomalla etten tahdo ketään.