Ollaan hengissä joo. Jotenkin tuntuu vain vetämättömältä ja tyhjältä. Tapahtuu taas niin paljon ja asiat solmussa tai rästissä. Ja mitään ei saa tehtyä. Alkaa pikku hiljaan ärsyttämään ja tuskastuttamaan. Oikeastaan turhauttaa tämä miun saamattomuus. En muista milloin oisin ollut koko päivän vain itseni kanssa, miettinyt vain sitä mitä MINÄ haluan, toivon, tarvitsen. Koko ajan joku muu ollut vaatimassa huomiota. Jospa viikonloppuna saisi hengähtää. Laittaisi pädin kiinni kokonaiseksi päiväksi ja hengittelisi syvää. Helpottaisikohan se? Saisinkohan niin lisää voimia ja jaksamista? Tahtoa ja toivoa?
Tänään miulta hymyä, en lähettänyt. Oman tunnon tuskia, tein asialle mitä tahansa. Noh, tässä se hymy teille. Varastakaa jotain joka ei kuulu teille. Tuo hymy on kielletty, ja niin on sen oikea saajakin. En saisi hymyillä. Silti makein hymyn tunne pitkään aikaan. Varastettu hymy, kielletty ilo, väärä huomio, törkeä pyyntö ja aivan paskamainen vastaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa :)