tiistai 3. joulukuuta 2013

Murtua

Yritetään olla romahtamatta, yritetään olla särkymättä.
Ei miun polvet vaan enää kestä.
Sydän ei tunne, eivätkä silmät näe.
Kynnet raapivat,mutta se on vain harha.
Harha paremmasta maailmasta, paremmasta paikasta ja tunteesta.
Väärät miehet, väärät sanat, väärä päivä ja nurja pullo.
Hylkiö.
Se minä olen.
Vailla vihaa, vailla mitään ja samalla vailla kaikkea.

Älä lähde.
En pyydä.
En pysty.
Enkö halua?

Onneksi värit varoittavat ja voin kääntyä ympäri.
Kääntää katseeni, tai edes peittää pelkoni.

Ehkä minä lähden tällä kertaa?
Sovitaan ettei kumpikaan katso taakseen.
Et sinä katsoisi.
Minä tietäisin sen.
Varmistaisin asian.
Murtuisin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa :)