maanantai 5. elokuuta 2013

Crying does not help when you are not The First Lady

Tuntuu, että blogini palailee siihen mistä se aikoinaan lähtikin. Kirjoitan yöllä, kirjoitan asioista jotka ahdistavat, kirjoitan ihmisille. Tapan aikaani, kosken tahdo mennä nukkumaan. Pelkään sitä, sitä mitä unessa ehkä näkisin. Mutten myöskään tahdo herätä aamulla, sillä silloin kaikki taas pyörii päässä. Tämä on kuin sirkus helvetistä. Ja sen pääklovni olen itse.


It feels like my blog is going back from there where it first started. I write at night, I write about things that harass me, I write to people. I kill my time, 'cause I don't want to go to sleep. I am scared by it, that what I might see in my dreams. Either I don't want to woke up in the mornings, 'cause then everything spins around my head again. This is like Circus from Hell. And the star clown is me.

Enkä tiennyt voivani tykätä näin helvetin kovaa

I just didn't know...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa :)