Kun ei vaan...

Osaa? Halua? Jaksa? Tahdo? Pysty? Ymmärrä? Kykene?

Mitä sitten tapahtuu? Mitä sitten, kun syntyy fiilis;

En halua. En osaa. En riitä. Olenko yksin?

Kysymykset alkavat pyöriä päässä...
Onko unelmien prinssiä? Onko tulevaisuutta? Onko tuolla jossain jotain parempaa? 

Yhä uudelleen ne pyörivät...
Miksi minä? Miksi juuri nyt? Miksi täällä?

Aina vain enemmän...
Miten jaksan edespäin? Miten ymmärrän maailman? Miten ihmiset minut näkevät?

Ja enemmän...
Kuinka uskalla? Kuinka olen kuka olen? Kuinka näen maailman?

Kunnes ne sokeutuvat...
Olenko minä, vai olenko hän? Olenko todellinen? Olenko tämän arvoinen?

Karkaa äänetön huuto, joka purkaa paniikin. Makaan yksin. Siveet sidoin itse ja lävistin nauloilla. Niiden irti repiminen sattuu, mutta haavat umpeutuvat.

Se olin minä, joka ajoin itseni tähän. Se olin minä, joka kuiski rumia korviini, joi teetä kanssani ja kerroin itse, kuinka olin väärä. Se kaikki lähti omasta suustani, kantautui korviini jasyöpyi mieleeni.

Silti mikään ei ole minun syyni,tai vikani. Heikkouteni on vahvuuteni ja saatan sulkea silmät itseltäni, kun kuljen peilin ohi.